Tämä kasvi kuuluu huiskuananaksiin ja elää luonnonvaraisena Brasiliassa. Sitä kutsutaan myös kukka-ananakseksi. Kasvi on epifyytti, eli se kasvaa muiden kasvien oksilla ja varsilla ja ottaa kosteutta ja ravinteita ilmasta lehdillään. Kasvilla onkin kokoonsa nähden pienet juuret, jotka ovat alttiita juurimädälle, mikäli kasvupohja on yhtään liian märkä.
Liikaa märkyyttä voi välttää istuttamalla kasvi esimerkiksi kookos-kaarna- sekoitukseen. Omani laitoin kookos-kaarna- perliitti- hydrosora seokseen, jossa kaikkia aineksia on noin yhtä paljon. Kasvi pitää happamasta maaperästä, joten sille voi kaataa parin-kolmen kuukauden välein lorauksen laimennettua kahvia. Myös havu-rodo-lannoitetta voi antaa. Myös kaarna happamoittaa kasvupohjaa hieman.
Kasvilla on pitkät, tumman vihreät ja harmaaraitaiset, jauhopeitteiset lehdet, jotka muodostavat suuren, puolisen metriä korkean ruusukkeen. Kasvi kasvaa noin 2-3 vuotta, ennen kuin se alkaa kukkia. Ruusukkeen keskelle nousee suuri vaaleanpunainen tupsu, johon ilmestyvät siniset pienet kukat. Kukinto on erittäin kestävä ja kukinta voi jatkua jopa vuoden.
Valitettavasti kasvi kuolettaa ruusukkeen kukintoineen kukinnan jälkeen. Ennen kuolemaa kasvi kuitenkin kasvattaa yleensä sivuversoja. Kun versot ovat noin 20 cm korkeita, ne irrotetaan juurineen terävällä veitsellä irti emokasvista ja istutetaan pieniin ruukkuihin ja laitetaan valoon. Kasvi ei kaipaa isoa ruukkua, liian pienessä ruukussa se tosin kaatuilee helposti.
Kirjohuisku pitää valosta, mutta ei viihdy paahteessa. Kasvi selviää varjossakin, muttei aloita tällöin kukintaa niin helpolla. Varjossa kasvia kastellaan harvemmin kuin valossa. Myös talvella kastelua vähennetään, ellei kasvi ole kasvivalon alla.
Kädenlämpöinen vesi kaadetaan kasvin lehtiruusukkeeseen, ei kasvualustaan. Kastella kannattaa vähän kerrallaan. Mikäli sumutat kasvia säännöllisesti, sitä ei välttämättä tarvitse edes kastella. Kasvi kasvaa hitaasti, joten lannoitetta annetaan kasvukaudella noin kerran kuussa. Talvella ei tarvitse lannoittaa, ellei kasvi ole kirkkaan valon alla. Kasvi ei ole kylmänarka, joten sitä voi kesällä pitää myös ulkona, kunhan nostat sen sisään ennen pakkasia ja katsot, ettei se ole liiallisessa auringonpaisteessa.
Pelastin taloyhtiön biojäteastiasta viherkasvin, jonka netin perusteella nimesin kirjohuiskuksi. Jäin kirjoituksesi perusteella miettimään (ruusuke kuolee kukinnan jälkeen), että onkohan pelastusyritys aivan turha….
Voi alkaa tehdä poikasia juurelle, jos saat pidettyä emon hengissä. Omani teki poikasia ennen kuin kuoli, mutta en tosin saanut poikasia pidettyä hengissä. Kuihtuivat, varmaankin liian harvan kastelun johdosta.