Pistokas on kasvista otettu osa, joka yritetään juurruttaa vedessä tai suoraan jossain kasvupohjassa. Nopeimmat kasvit (esimerkiksi juoru) juurtuvat alle viikossa ja hitaimmilla (puuvartisilla kuten traakkipuu) juurtumiseen voi mennä kuukausiakin. Yleensä ohutvartiset kasvit (esimerkiksi punalehti) juurtuvat nopeammin kun paksuvartiset kasvit (kuten peikonlehti). Paras hetki juurruttamiselle on alkukevät, jolloin kasvit ovat aloittelemassa kasvukauttaan ja juurtuvat nopeasti. Talvella juurrutus kestää kauemmin, ellei pistokas ole lisävalon alla.
Pistokkaita otetaan, jotta saataisiin uusia kasveja. Jotkut viherkasvit (kuten värinokkonen) myös ränsistyvät helposti talven aikana. Loppusyksyllä otetut pistokkaat voivat keväällä korvata mahdollisesti talven aikana kuukahtaneen emokasvin. Monet kasvit myös kaipaavat säännöllistä latvomista, jotta niistä tulee monihaaraisia, tuuheita ja tukevakasvuisia. Latvomisesta hyötyvät muun muassa juorut ja kaikki muutkin köynnöstävät kasvit, punalehti, pilkkulehti, pilkkubegonia, enkelinsiipi, pylvästyräkki ja värinokkonen.
Pistokkaita voidaan ottaa useasta eri kasvin osasta:
- Latvapistokkaat
- Varsipistokkaat (välipistokkaat)
- Lehtipistokkaat
- Tyvipistokkaat
- Rönsypistokkaat
Latvapistokas on nimensä mukaisesti 5-10cm:n pituinen pätkä kasvin tai sen sivuverson latvaa. Lähes kaikista kasveista voi ottaa latvapistokkaita. Latvapistokkaat lähtevät yleensä nopeammin kasvuun, kuin muut pistokkaat, sillä niissä on uusimman lehden alla aktiivinen kasvukohta.
Mikäli kasvilla on kukkiva latva (kuten kirjohuisku ja ludisia), ei latvapistokkaan otto ole järkevää, sillä kukinnan jälkeen latva kuihtuu. Tällaisia kasveja (kuten timanttiananas) lisätään esimerkiksi tyvipistokkaista. Tyvipistokas on emokasvin viereen kasvava poikanen, jonka voi irrottaa terävällä ja puhtaalla veitsellä emokasvista ja istuttaa toiseen ruukkuun. Yleensä tyvipistokkaan annetaan kasvaa kiinni emokasvissa, kunnes se on noin kolmasosan kokoinen verrattuna emokasviin.
Rönsyjä tekevät muun muassa mansikka, muulinkorva, aaroninparta, kuparilehti ja rönsylilja. Kasviin kasvaneet rönsyt voi irrottaa emokasvista terävällä ja puhtaalla veitsellä ja laittaa suoraan kasvupohjaan kasvamaan.
Pelkistä lehtipistokkaistakin lähtee moni viherkasvi kasvuun. Lähes kaikkia mehikasveja voi lisätä lehdistä. Lisäksi ainakin anopinkielet, lehtikaktukset, pegoniat, saintpauliat, rahapuu, palmuvehka, muorinkukat, soilikit ja isomaksaruoho lähtevät kasvamaan kasvupohjaan törkätystä lehdestä tai sen kappaleesta. Ensin lehti leikataan irti emokasvista terävällä ja puhtaalla veitsellä. Lehteen yritetään saada mukaan mahdollisimman paljon lehtivartta. Jos kasvi on paksulehtinen tai siitä valuu paljon maitinestettä, kannattaa lehtien leikkuupinnan antaa hieman kuivua ennen istutusta. Tämä vähentää mädäntymisen vaaraa.
Lehti istutetaan kasvupohjaan lehtivarsi alaspäin. Lehtipistokkaat mätänevät helposti, joten kasvupohjaa kannattaa pitää vain kevyesti kosteana. Lehdille ei suositella vesijuurrutusta juurikin mätänemisriskin takia. Monet kasvit eivät lähde kasvattamaan uutta kasvustoa lehtipistokkaasta, vaikka lehteen tulisikin juuria. Näitä ovat esimerkiksi peikonlehti ja hoya kerrii.
Varsipistokas on kasvin varresta pätkäisty, mieluiten 4-10cm pala, joka juurrutetaan kasvista riippuen vedessä tai kasvupohjassa. Varsipistokas voi olla lehdellinen tai lehdetön (Wet stick). Varsipistokkaan voi kasvista riippuen laittaa kasvupohjaan joko pystyssä tai lappeeltaan makaamaan. Kun pistokas laitetaan kasvualustan pinnalle makaamaan, se ei ole niin suuressa vaarassa mädäntyä. Varsipistokas lähtee kasvuun hitaammin kuin latvapistokas, sillä siinä ei välttämättä ole aktiivista kasvupistettä.
Pistokkaita voi juurruttaa vedessä tai suoraan kasvupohjassa. Kasvupohjana voi käyttää esimerkiksi kaktusmultaa. Oman kokemukseni perusteella, juurrutan pistokkaani lähes aina joko rahkasammalessa, imeytysrakeessa tai perliitissä. Ne ovat mielestäni nopeimmat tavat juurruttaa ja mätäneminen, varsinkin perliitissä on erittäin harvinaista. Laitan perliitin korkeaan ja läpinäkyvään astiaan, kuten esimerkiksi tuoppiin, ja täytän astiasta reilun kolmasosan vedellä. Tämän jälkeen tuikkaan astiaan juurrutettavan pistokkaan. Pistokkaan varren pää jää juuri vesirajan yläpuolelle.
Toimintaohjeet:
- Kastele kasvi illalla, jotta se saa kerättyä yön aikana nestettä itseensä.
- Leikkaa pistokas aamulla, jolloin kasvin nestepitoisuus on korkeimmillaan. Käytä puhdasta ja terävää veistä. Pistokkaan hyvä pituus on 4-10cm, kasvista riippuen. Jokaisessa pistokkaassa pitäisi olla vähintään yksi lehtinivel/ lehtihanka, koska juuret kasvavat tähän kohtaan ja uusi kasvu sen yläpuolelle.
- Karsi alimpia lehtiä ja jätä niitä vain 1-3 kappaletta jokaiseen pistokkaaseen. Varsipistokkaat selviävät myös kokonaan ilman lehtiä.
- Anna leikkauspinnan kuivahtaa, jos kasvi (kuten viikuna) erittää maitinestettä. Ohutvartiset ja ohutlehtiset (kuten pilkkulehti) pitää laittaa nopeasti heti leikkaamisen jälkeen veteen tai kosteaan kasvupohjaan, paksuvartiset, kuivuuteen tottuneet (kuten pylvästyräkki) voivat kuivahtaa viikonkin.
- Kasta halutessasi pistokas juurrutushormoniin tai kaneliin. Molemmat aineet desinfioivat pistokkaan pään ja edistävät juurtumista.
- Laita pistokas veteen tai kasvupohjaan lehtinivelen paikasta riippuen muutaman sentin syvyyteen. (Lehtinivel pitää olla kevyesti maan pinnan alapuolella.) Mikäli juurrutat vedessä, voit laittaa veden sekaan pajun tai juorun oksan. Ne erittävät juurtumista edistävää ainetta veteen.
- Huputa kasvi läpinäkyvällä, reijitetyllä muovipussilla muutamaksi päiväksi ja sumuttele sitä päivittäin.
- Pidä multa kosteana, muttei liian märkänä. Älä vaihda juurrutusvettä ellei se ala haista tai mene sameaksi.
- Mikäli pistokas alkaa varresta tummua, kannattaa tummuneet osat heti leikata pois.
- Juurtumiseen tarvitaan lämpöä, valoa, kosteutta ja kärsivällisyyttä.