Puutarhan hoito on ollut sydäntä lähellä siitä asti, kun muutimme rivitaloasuntoomme Tampereen Koivistonkylässä. Takapihamme on suojaisa, rivitalopihaksi suuri keidas, jota olen isännän kanssa rakennellut 12 vuotta. Parisen vuotta sitten aloin innostua myös huonekasveista ja niitä alkoi kertyä ensin olohuoneeseen ja sitten ympäri asuntoa. Nyt kasveja on yli 200.

Keväällä 2020 aloin kirjoittaa blogia, sillä halusin jakaa kokemuksiani kasvien hoidosta ja esittelyjä kasveistani. Minulla oli myös ylimääräistä aikaa ja kaipasin jotain järkevää tekemistä, sillä olin ollut jo pitkään kuntoutustuella kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Sain diagnoosin vuonna 2015, kun sairauden oireet lopulta estivät työnteon ravintola-alalla ja alkoivat vaikuttaa ihmissuhteisiin. Oikeanlaisen lääkityksen kanssa olen saanut taudin hallintaan, mutta elämä täytyy pitää kovin rauhallisena.

Kasvien hoito on minulle eräänlaista terapiaa ja lievittää hypomaanisia oireitani. Toisaalta saan purettua rauhattomuutta kiertelemällä kasvista toiseen ja hoitamalla niitä. Ei ole mitenkään harvinaista, että ötökkätutkin kasveja keskellä yötä otsalampun valossa, kun en saa nukuttua rauhattomuuden takia. Puoli tuntia kasvien tutkimista ja uni saattaakin tulla silmään.

Minusta kasvit ovat kauniita. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat kaikki köynnösvehkat ja muulinkorvat, mutta kokoelmassani on myös paljon ilmakasveja ja tyräkkejä. Rakastan myös kasvien kasvun seuraamista ja jokainen uusi avautuva lehti saa minut ylpeäksi ja iloiseksi. Myös pistokkaiden juurrutus on mielenkiintoista seurattavaa.

Kasvatan nykyään kasvejani lähestulkoon ainoastaan mullattomissa kasvupohjissa. Olen liikakastelija, joten ilmava mullaton kasvupohja auttaa minua pitämään kasvini paremmin hengissä. Yritän myös suosia luonnonmukaisia keinoja kasvien kasvattamisessa ja käytän esimerkiksi pääsääntöisesti biologista torjuntaa ötököitä vastaan.

Perheeseeni kuuluu aviomies ja neljä lasta, joista kaksi on jo lentänyt pesästä. Lisäksi seuranamme on koira, amstaffin ja bullterrierin sekoitus, 11-vuotias Pinko-mummo.

%d bloggaajaa tykkää tästä: