Tämä iso juurakkovehka löytyi Bauhausista Tampereelta ja maksoi vain 25 euroa. Ihastuin sen pitkiin tummanvihreisiin, pystykasvuisiin ja keihään mallisiin lehtiin, jotka kurottelivat yli 80cm korkeuteen ja lähes mustiin hieman seeprakuvioituihin lehtivarsiin. Minulla oli hakusessa olohuoneen nurkkaan lattialle kaveri Alocasia macrorrhizolle. Tämä lauterbachiana sopi paikkaan täydellisesti.
Tämä alocasia on kotoisin Indonesiasta ja Uudesta-Guineasta. Se viihtyykin hyvin kosteassa ja lämpimässä. Talvella alocasiaa kannattaa sumutella, tai pitää sen lähellä ilmankostutinta. Myös vesiastia kasvin vieressä nostaa paikallisesti ilmankosteutta. Itselläni kasvin lähellä on sisäsuihkulähde. Liian kuivassa ilmassa kasvi alkaa kuivattamaan lehtiensä kärkiä.
Alocasia lauterbachiana pitää hieman kosteasta kasvualustasta, joka ei saisi päästä täysin kuivumaan. Kun kasvualusta on pinnalta kuivaa, on aika kastella. Itse kastelen vähän kerrallaan, mutta melko usein, sillä kasvualusta ei saisi olla liian märkäkään. Liikakastelu näkyy keltaisina ruskeareunaisina läikkinä lehdissä tai kokonaan keltaisina lehtinä. Mikäli kasvi ei ole lisävalon alla, talvella kastelua kannattaa vähentää. Myöskään lannoitetta ei kannata talvella antaa, jos lisävaloa ei ole. Kesällä voi lannoittaa joka toisella kastelulla.
Alocasia pitää vähäkalkkisesta ja huoneenlämpöisestä vedestä. Kasvi pitää hieman happamasta kasvupohjasta, joten laitoin sille kaarnaa kasvupohjaan. Myös laimennettua kahvia voi lorauttaa silloin tällöin kasvupohjaa happamoittamaan. Omalleni laitoin kookos-kaarna-perliitti- hydrosoraseoksen. Jos käytät multaa, laita sekaan puolet esimerkiksi ruukkusoraa tai perliittiä.
Liian viileässä (alle 18°c) ja pimeässä alocasia voi näivettää lehtensä. Silloin kannattaa antaa kasvin hetki levätä kasteluista ja valosta. Alkukeväästä kasvia voi taas kastella ja laittaa valoon, jolloin se saattaa lähteä uuteen kasvuun. Kannattaakin varmistaa, ettei kasvi saa vetoa tai kylmää ja että valoa on talvellakin saatavilla. Suoraan auringonpaisteeseen en tätä laittaisi, mutta valoa saa olla vaikka kuinka paljon. Itä-tai länsi-ikkuna on kesällä hyvä, talvella sen voi laittaa eteläikkunallekin. Omani on 2000 luxin valon alla, mikä näyttäisi riittävän mainiosti.
Kasvi voi näivettää alimpia lehtiään. Se on normaali kasvutapa alocasialle, eikä yhden lehden näivettämistä kannata heti pelästyä. Lauterbachiana on kuitenkin hieman diivaileva alocasia, joka usein häiriintyy esimerkiksi mullanvaihdosta ja kellastuttaa sen jälkeen paljon lehtiään. Omani kellastutti monen lehden reunat sen jälkeen, kun vaihdoin sille mullattoman kasvupohjan, mutta alkoi näyttää elpymisen merkkejä kuukausi sen jälkeen. Kasvia ei kannatakkaan vaihtaa uuteen ruukkuun, ennen kuin vanha on täynnä juuria.
Kasvi on myrkyllinen; sen maitineste voi ärsyttää ihoa ja syötynä kasvi aiheuttaa erittäin ikävää ärsytystä suussa ja nielussa. Kasvi pitääkin pitää erossa lemmikeistä ja pikkulapsista. Isot lehdet kannattaa pyyhkiä pölyistä silloin tällöin, jolloin kasvin on helpompi yhteyttää.