Löysin tämän trendikkään juurakkovehkan, Alocasia zebrinan puolisen vuotta sitten Tampereen Plantagenista. Kasvi maksoi melkein 60 euroa, mutta jälleen sain huomata, että samaan ruukkuun oli laitettu kaksi kasvia. Ajattelin erottaa ne toisistaan omiin ruukkuihinsa, jolloin saisin kaksi kasvia samalla rahalla. Kasvit ovat saaneet odottaa kauan erottamista toisistaan, kun en ole muistanut hommata niille ruukkuja. Tänään ajattelin hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä. Alocasia ei tarvitse kovin isoa ruukkua, tosin kovin pienessä, kevyessä ruukussa, kasvi voi kaatuilla.
Tämän kasvin erikoisuus on seeprakuvioiset lehtivarret, joiden päässä on iso, keihään kärjen mallinen lehti. Lehtiä se ei tee montaa kerrallaan, vaan kuihduttaa vanhimman pois aina uuden lehden tullessa. Yleensä lehtiä on vain 3-5 kpl. Yksittäinen lehtivarsi voi olla jopa metrin mittainen. Alocasia zebrina on lievästi myrkyllinen, se kannattaa pitää poissa eläinten ja lasten ulottuvilta. Alocasia saattaa ”itkeä”, kun se tasaa nestepaineita. Silloin lehden kärkeen voi ilmestyä pieni nestetippa. Neste voi olla tahmeaa ja aiheuttaa iho-oireita. Omani itkevät välillä kyllä, mutta neste ei ole lainkaan tahmeaa, eikä ole aiheuttanut kutinaa.
Alocasiat viihtyvät kevyessä hajavalossa, niinpä sijoitin sen reilu 1000:n lumenin valojen alle, muuten melko pimeään paikkaan. Valoa annan noin 12 tuntia päivässä. Kasvia pitää kasvuaikana kääntää aika-ajoin, jotta sen lehdet eivät kurkottele vain yhteen suuntaan.
Koska alocasiat pitävät korkeasta ilmankosteudesta, laitoin sen ilmankostuttimen lähelle. Mikäli et omista ilmankostutinta, muista sumuttaa kasvi päivittäin. Voit myös laittaa vadille vettä ja sijoittaa astian kasvin viereen. Itselläni on suojaruukun pohjalla muutama sentti lecasoraa. Näin istutusruukusta valuva vesi jää suojaruukun pohjalle, kosteuttaen ilmaa, kun vesi haihtuu.
Alocasiat pitävät hieman kosteasta kasvualustasta, siksi sen pitääkin olla normimultaa ilmavampaa, jotta juuret eivät mätäne. Omani laitan vielä tänään hydrosora/kookos/ kaarna/perliitti/ -sekoitukseen noin suhteessa 1:2:1:1. Kaarnaa olisi voinut laittaa hieman enemmänkin, mielestäni alocasiat pitävät kaarnasta. Kasteluiden välissä kannattaa kasvupohja päästää hieman kuivahtamaan. Talvella kasvi on herkkä juurimädälle, joten liikakastelun kanssa kannattaa olla tarkkana.
Koska alokasia pitää happamasta kasvualustasta, olen lannoittanut sitä mm. kahvilla. Kahvia voi antaa muutaman kuukauden välein laimennettuna kaikille kasveille, jotka pitävät happamasta ympäristöstä. Minun kasvini ovat voineet hyvin ja ovat tehneet pari uutta lehteäkin kevään aikana. Lannoitteksi olen antanut joka kastelukerralla mietoa Puutarhan kesää.