Neulavehka (Rhadhidophora tetrasperma) sekoitetaan usein Monstera- suvun kasveihin, mutta se ei ole läheistä sukua peikonlehdelle vaikka vehkakasveja molemmat ovatkin. Neulavehkan lehdet ovat liuskoittuneet ja muistuttavat peikonlehden lehtiä, mutta ne jäävät paljon pienemmiksi. Kasvi on herkkä kylmyydelle, mutta muuten melko sopeutuvainen.
Neulavehka kasvaa viihtyessään nopeasti ja voi kasvaa usean metrin mittaiseksi köynnökseksi. Luonnossa se kiipeilee muiden kasvien rungoilla ja oksilla. Kasvin voi laittaa amppeliin tai korkean kukkatelineen päälle kasvamaan alaspäin, mutta komeimman kasvista saa, kun sen tukee kasvamaan ylöspäin. Omallani on peikonpähkinäpensaan oksa, jonka varassa kasvi rehottaa moneen suuntaan. Yhden haaran olen tukenut pitkällä metallikepillä kasvamaan ylöspäin ja reuhkalla onkin mittaa yli kaksi metriä. Neulavehkan varsi on melko tukeva, joten se kiipeää myös ihan seinää vasten tukemattakin melko pitkäksi.
Kasvia saa latvoa usein, mikäli haluaa pitää sen pienempänä. Kasvia latvoessa kannattaa oksa leikata lehtinivelen yläpuolelta, jotta kasviin ei jää rumaa tököä. Leikatessa syntyneet pistokkaat voi juurruttaa esimerkiksi sammalessa tai perliitissä. Omani ovat vesiviljelmässä perliitissä. Pistokkaassa pitäisi olla ainakin yksi lehtinivel. Siihen syntyvät juuret ja sen yläpuolelta lähtee uusi kasvu. Latvpistokkaaseen voi jättää 1-3 lehteä, varsipistokkaisiin riittää yksi lehti. Pistokkaan voi juurruttaa pystyssä tai lappeeltaan kasvupohjan päällä. Molemmilla tyyleillä olen saanut pistokkaat yhtä hyvin juurtumaan. Yleensä pistokkaat juurtuvat melko nopeasti, eivätkä mätäne helposti. Mielestäni pystyssä juurrutetut pistokkaat lähtevät kasvuun hieman nopeammin kuin lappeeltaan olevat, mutta siinä on isompi riski mädännyttää varsi juurrutuksen aikana.
Neulavehka pitää runsaasta valosta, muttei välttämättä arvosta paahteista eteläikkunaa. Talvella kasvi hyötyy lisävalosta, mutta selviää talvesta yleensä myös ilman valoa, kunhan et kastele kasvia liikaa. Kesällä kasvi on kova juomaan, talvella veden tarve vähenee. Pintamulta kannattaa päästää kuivahtamaan kasteluiden välissä. Janoisena neulavehka riiputtaa lehtiään ja liikakastelu aiheuttaa lehtien kellastumista.
Lannoittanut olen helmikuusta lähtien joka toisella kastelulla, talvella annoin silloin tällöin merilevää. Mikäli kasvi on valon alla ja kasvaa, voi mietoa lannoitetta antaa talvellakin.
Uuteen ruukkuun kasvi laitetaan, kun vanha on täynnä juuria. Paras ajankohta vaihdolle on kevät. Omani on tukevassa saviruukussa, jotta kasvi ei kaatuilisi. Saviruukussa olevaa kasvia saa kastella useammin kuin muoviruukussa olevaa, sillä saviruukku hengittää. Kasvupohjaksi laitoin neulavehkalle kookos-perliitti-kaarna-kevytsora- sekoituksen, jossa kookosta on vajaa puolet seoksesta. Jos käytät multaa, kannattaa sekaan laittaa esimerkiksi perliittiä, kaarnaa tai kevytsoraa. Näin kasvupohjasta tulee kuohkeampi. Kaarna on hieman hapanta, mikä taas on neulavehkan mieleen. Kasvupohjaan saa happamuutta myös kahvilla, jota voi laimennettuna antaa muutaman kuukauden välein.
Neulavehka pitää sumuttelusta ja suihkuista. Omani ei kokonsa takia juuri suihkuun ole päässyt ja on pärjännyt silti oikein mukavasti. Kasvi sopeutuukin mielestäni yllättävän hyvin kuivaan huoneilmaan ja pärjäsi talven oksat kiinni patterin putkessa.