Jättipeikonlehti on Meksikosta kotoisin oleva vehkakasvi, joka kasvaa muiden kasvien päällä ja rungoissa köynnöksenä. Se voi kasvaa helposti kymmenen metrin pituiseksi ja vanhana sillä voi olla liki metrin mittaisia lehtiä. Isot lehdet liuskoittuvat ja niissä on reikiä, jotta luonnossa tuuli ei riepottele kasvia niin pahasti. Lehtien liuskoja kutsutaan myös Aatamin kylkiluiksi. Luonnossa kasvi kukkii (joskus myös sisäkasvina) ja kukintoon muodostuu banaanin / ananaksen makuinen hedelmä, jonka kypsymiseen kuluu vuosi.
Oman peikonlehteni ostin Tampereen Plantagenista. Kasvi oli ostettaessa reilu metrin korkuinen. Tuliaisena sain kasvista ripsiäiset. Peikonlehti tuntuukin olevan niiden suosiossa, joten kaupassa kasvi kannattaa tarkistaa läpikotaisin ennen kotiin tuomista. Suosittelen peikonlehdelle, niinkuin muillekin kasveille, ainakin parin viikon karanteenia kaupasta tuonnin jälkeen. Siinä ajassa ripsiäisten mahdolliset munat kuoriutuvat. Munia on erittäin vaikea nähdä, sillä ripsiäinen munii kasvusolukkoon. Sain ripsiäiset häädettyä suihkuilla, myrkyllä ja petopunkeilla.
Oma jättipeikonlehteni oli valmiiksi tuettu kookoskeppiin. Mikäli kasvista ei halua kovin leveää, kannattaa sille laittaa kookos- tai sammaltuki. Omassa peikonlehdessä on kolme erillistä kasvia. Yleensä suositellaan laitettavaksi vain yksi taimi yhteen ruukkuun. Omastani leikkasin yhden peikon noin 60:n sentin korkeudelta ja toisen aion katkaista reilu metrin korkeudelta, kun se hieman ensin kasvaa pituutta. Kolmannen annan kasvaa korkeutta, sillä ostin kookoskeppiin jatkopalan Bauhausista. Tavoitteena on tuuhea kasvi alhaalta ylös asti. Peikonlehti ei kuitenkaan välttämättä tottele kasvumääräyksiään, vaan saattaa lähteä sojottamaan minne sattuu. Kasvi kannattaa kiinnittää tukikeppiin narulla ja ohjata ilmajuuria keppiä kohti. Itse kastelen kasvin liruttamalla vettä tukea pitkin, jolloin keppi kostuu ja ilmajuuret alkavat automaattisesti porautua ja kiertyä keppiin. Sumutellessa kasvia, sumuttelen myös keppiä.
Kasvi pitääkin sumuttelusta ja sitä saa sumutella niin paljon kuin jaksaa. Peikko pitää korkeasta ilmankosteudesta ja suuremmassa ilmankosteudessa se tekee isompia lehtiä. Kasvia voi viedä myös suihkuun, mikäli kasvupohja on vettäpäästävää. Liian kuivassa ilmassa peikko ruskistaa lehtien kärkiä. Kasvin lähelle voi talvella sijoittaa ilmankostuttimen, kun huoneilma on kuivimmillaan.
Jättipeikonlehdellä on isot lehdet, joten se kuluttaa paljon vettä. Kesällä kasvia saakin kastella melko reilusti. Jos kasvi on talvella lampun alla, kastella saa reilusti myös talvella, muuten kastelua hieman vähennetään marraskuusta helmikuuhun. Lannoitetta voi antaa joka kastelulla kasvukaudella, talvella vähemmän, ellei kasvi ole lampun alla. Keltaiset lehdet ovat yleensä merkki liikakastelusta. Suuri kosteuden muutos tai liikakastelu kasvupohjassa voi saada peikonlehden itkemään. Silloin lehden kärkeen ilmestyy vesitippoja. Tällöin kannattaa kastella kasvia säännöllisemmin ja hieman vähemmän. Laikukkaat lehdet ja tummuvat lehden kärjet ovat yleensä merkki kuivuudesta. Kasvualusta ei saisi koskaan päästä aivan rutikuivaksi.
Kasvi on herkkä kylmälle. Omani jouduin siirtämään talveksi kauemmaksi ulko-ovea, sillä siihen alkoi ilmestyä ulko-oven vieressä mustia laikkuja. Vaikka ovea ei auota paljoa, eikä tänä talvena ole ollut vielä kunnolla pakkasta, kasvi sai liikaa kylmää.
Mikäli laitat kasvin multaan, käytä hiekansekaista viherkasvimultaa ja laitaa sekaan reilusti kevytsoraa tai perliittiä. Omani on kookos-kaarna-hydrosora-seoksessa, jonka pinnalla on koristeena imeytysraetta. Rakeesta huomaa, onko se märkää, joten se helpottaa kastelurutiineja. Niitä kasveja ei tarvitse vielä kastella, joiden pinta silmämääräisesti on kosteaa. Imeytysrae on kosteana paljon tummempaa kuin kuivana. Peikonlehti pärjää melko pienessäkin ruukussa. Ruukku kannattaa vaihtaa, kun se on täynnä juuria. Omani laitoin isoon ruukkuun, jotta se pysyisi pystyssä kunnolla ja toisaalta isoa kasvia on hankala vaihtaa uuteen ruukkuun, joten ennakoin asiaa valmiiksi isolla ruukulla. Peikonlehti voidaan laittaa myös altakasteluruukkuun. Silloin vain valitettavasti usein joutuu hajottamaan ainakin osan ruukusta mullanvaihdossa, sillä peikon juuret porautuvat ympäri ruukun sisällä olevaa ritiläpohjaa.
Peikonlehti pitää valosta. Se sinnittelee myös hämärämmässä, mutta kasvaa hontelosti ja tekee pieniä lehtiä. Jättipeikonlehdestä on olemassa myös variegata- versio, jonka lehdet ovat osittain tai kokonaan valkoisia. Nämä kasvit tarvitsevat paljon enemmän valoa, kuin vihreät serkkunsa, sillä kasvi yhteyttää vain vihreillä kasvinosillaan. Peikonlehti ei pidä paahteesta. Paras paikka sille onkin itä- tai länsi-ikkuna. Talvella kasvi hyötyy lisävalosta, varsinkin jos kyseessä on variegata-versio. Itselläni ei vielä tällaista variegataa ole niiden korkean hinnan takia, mutta ostoslistalla kasvi on ollut jo pitkään.
Kasvia voi lisätä varsi- ja latvapistokkaista. Yleensä latvapistokkaaseen jätetään kaksi lehteä ja varsipistokkaaseen yksi. Leikkaa pistokas heti lehtihangan yläpuolelta, jotta kasviin ei jää tököä. Lyhennä pistokas seuraavan nivelkohdan alapuolelta. Pistokkaassa olisi hyvä olla jo valmiina ilmajuurta, kun se katkaistaan. Ilman ilmajuurta oleva pistokas kannattaa laittaa veteen juurtumaan. Mikäli pistokkaassa on ilmajuuri, kannattaa se laittaa suoraan kasvualustaan. Pistokas kannattaa istuttaa niin, että ilmajuuri/ juuret menevät kasvualustaan ja varsi jää kasvualustan pinnalle. Pistokas pitää tukea hyvin jollain kepillä. Ilman vartta oleva lehti ei lähde kasvuun, vaikka voikin tehdä vedessä juuria. Mikäli peikostasi irtoaa lehti, se säilyy vaikka kuinka kauan pelkässä vesilasissa.
Edit: Sain lokakuussa 2020 ystävältä Varigata -peikon hyvin juurtuneen pistokkaan. Kasvi on jo tehnyt 3 uutta lehteä minun omistuksessani!
Vanha postaus, mutta toivottavasti vastaat sillä kaipaan neuvoja expertiltä. Sain äidiltäni useita vuosia vanhan peikonlehden jättimäisine ilmanjuurineen ja lehteineen ja pidän ”otuksesta” sillä se on kaunis ja sillä on myös tunnearvoa. Kevät ja kesä meni hyvin kasvin ollessa luoteisikkunalla (muihin suuntaan minulla ei ikkunoita ole). Vanhus lykkäsi uutta lehteä ja juurta sitä vauhtia etten pysynyt oikein laskuissa. Sitten tuli talvi. Ymmärsin äitini puheista että kasvi lopettaa talveksi kasvun, koska valoa ei ole ja on syytä vähentää kastelua, mutta herranjumala kukaan ei puhunut kuinka vaikea otus se voi olla!
Olen siirtänyt kasvin pois ikkunalta suojellakseni sitä vedolta noin 2-3 m päähän ikkunasta, ja kastelen sitä talvella n. kerran kuussa, välillä pelkällä vedellä tai merileväsekoitteella. Kasvi on altakastelturuukussa johon äitini se on joskus istuttanut, joten seuraan tilannetta tikusta ja mullan kosteudesta. Tästä huolimatta tuntuu että kastelen sitä jotenkin liikaa. Niin vanhat kuin ihan tässä joulukuussa kasvaneetkin pikkulehdet kellastuvat ja nuupahtavat, ja osa lehdistä pelkästään mustenee. Jos kaikki kellastuisivat, tietäisin että kastelen sitä liikaa, mutta samaan aikaan lehdet voivat osoittaa merkkiä niin liikakastelusta että kuivuudesta, etten oikeastaan tiedä kummasta on kyse. Niin sanottua lehtien itkemistä en ole havainnut. Suihkuttelen niitä säännöllisesti sillä asunnossani on kuiva huoneilma, mutta tästä huolimatta se jatkaa tuota ns. peikonlehtien perseilyä josta on puhuttu useilla keskustelupalstoilla. Tänäänkin jouduin leikkaamaan varmaan kymmenen kellastunutta tai kuivunutta lehteä pois ja minusta alkaa tuntua ettei peikko tule näkemään ensi kesää. Tälläkin hetkellä kasvissa on edelleen lehtiä jotka ovat ensiksi kellastuneet kärjistä ja sitten ryhtyneet mustumaan (saisinpa liitettyä kuvan mutta etköhän saanut selvää selostuksestani :D).
Onhan tuossa paljon terveitäkin lehtiä ja hyvä puoli on kaiketi se että kasvi kasvattaa edelleen näin talvellakin lehtiä, vaikkakin pieniä, mutta silti huolettaa että saan sen tapettua ilman että tiedän mikä sitä riivaa. Menee järki. Ensiksi lemmikkimatelijani lopettaa syömisen koska talvehteminen, ja sitten huoneen toisella puolella oleva otus päättääkin heittäytyä myös hankalaksi, enkä tiedä oikein kastelisiko sitä vai vähentäisikö kastelua entisestään.
Hei ja hyvää joulua!
Valon puute on se isoin ongelma varmaankin tässä kohdin. Jos voisit järjestää sille jonkin valaisimen talven ajaksi, niin voisi ongelma helpottaa. Jo 10-15W ledivalo auttaisi kivasti. 4000-6500K saisi olla valon sävy. Tällaisia lamppuja löydät ihan vaikka Bauhausista normaalilta lamppuosastolta, eivätkä ole kalliita. Omalla peikolla oli joskus ihan Ikeasta ostettu Ranarp- jalkalamppu/lukulamppu, jonka sai suunnattua ylhäältä päin kasville. Itse teippaisin myös ikkunan vetämättömäksi ja asettaisin kasvin ikkunalle. Vetoisalle ikkunalle sitä ei tosiaan kannata laittaa. Nyt alkaa päivä pikkuhiljaa pidentyä, joten voiton puolella alkaa ollaa tämä talvi.
Kastelua pitää peikolla talvella rajoittaa reippaasti, jos sillä ei ole lisävaloa. On siis altakasteluruukussa, niin ensimmäisenä tulee mieleen, että kauan annat ruukun olla kuivana, ennen kuin lisäät vettä. Talvella saa olla ainakin viikon jopa kaksi säiliö kuivana ennen uuden veden lisäystä. Multa saa mennä kuivaksi kauttaaltaan. Jos juuristo on kärsinyt, saattaa kasvi näyttää myös janoiselta, vaikka kyse on liikakastelusta. Merilevää kannattaa antaa noin joka toisella kastelulla talvisin, niinkuin oletkin tehnyt.
Koska on kyse peikonlehdestä, tarkistaisin kasvin kunnolla myös ripsiäisten varalta. Peikko on niiden suosikkikasvi. Katso lehdet yltä ja varsinkin alta, onko siellä puolen millin mittaisia valkoisia pötkylöitä, jotka tökätessä alkavat kiemurrella/liikkua. Ripsiäisiä voi tulla ikkunasta, yrttien mukana, mansikoissa ja muissa marjoissa, leikkokukista ja uusista huonekasviostoksista.
Kiitos samoin ja kiitos viestistä!
Ostinkin jo samana päivänä kasvilampun lähikaupasta kun tuon viestin olin saanut kirjoitettua. Välähti mieleen itselläkin että mitä jos se olisi tämä pimeys mikä meidän kansaakin riivaa talvisin. Tämä nyt taitaa olla heikohko lamppu kun paketin kyljessä on merkintä 3500K, mutta suurempaa ei Kangasalan mahtavasta Prismasta löytynyt ainakaan ensipaniikkiin. Toivottavasti nyt riittää ’herralle’ kun päivät alkaa pitenee. Toki voin käydä Tampereella pyörähtämässä vapaapäivänä katsomassa löytyykö 4000-6500 jos toi 3500 on suurelle kasville liian heikko.
Siirrän kasvin takaisin ikkunan ääreen heti kun lämpötila ulkona nousee ja veto loppuu. Minulla yksiössä vain yksi suurehko ikkuna ja sen vieressä heti etuovi ulos joten luultavasti parka vilustuisi jos sen siihen laittaisin takaisin. Saapi nyt olla tuossa muutaman metrin päässä lampun alla kunnes ulkona lämpenee. Olisikin vähän isompi asunto jotta saisi olla ympäri vuorokauden ikkunan edessä.
Kesällä pidin tarkkaa kirjaa siitä kuinka kastelin kasvia koska silloin se sitä tarvitsi eniten ja olisin unohtanut kastella/kastellut liian usein jollen olisi merkinnyt kalenteriin. Muistaakseni viikon, puolentoista viikon sykleissä säiliötikun MAX kohtaan saakka, mutta talvella en niin tarkasti ole kirjaillut ylös enkä toisaalta edes muistanut kastella kun ei noita kaktuksiakaan tule juotettua talvella. Nyt viimeisen parin kuukauden aikana olen antanut sille vaihtelevasti vettä 1-2 kertaa kuukaudessa pienempiä määriä, riippuen ihan siitä onko multa vielä kuinka kosteaa. Tähänkin toki auttaisi jos jatkaisin kirjanpitoa kasteluista myös talvella, niin ei tarvitsisi miettiä kastelinko sitä marraskuun lopulla kun sen paikan vaihdoin tuohon syrjemmälle. Nyt viikonloppuna viimeeksi annoin sille ennen reissuun lähtöä litran huikan ja pohjalla tuntuu olevan sentin pari verran vettä, joten jätän sen sikseen nyt. Ilmanjuuria se kyllä tykkää kasvattaa. Kertooko siitä että on jano tai kuiva huoneenilma mutta energiaa näköjään piisaa niitä kasvattaa. Pisimmät ilmanjuuret olen ohjannut multaan, kun luin että sinne ne kannattaa ohjata jos kasvavat liian pitkiksi. Voi tietenkin olla että veden tarve lisääntyy nyt kun lamppu on päällä 12h päivässä, mutta seurailen tilannetta loppuuko lehtien tummumminen ja kellastuminen ja miten alkaa vettä juoda.
Ripsiäisistä ei havaintoa ja hyvä niin. Ulkopuolisesti mitään ylimääräistä kasvissa ei ole kun olen suurennuslasin kanssa sitä tutkinut tutkittuani lemmikkini punkeista 😀 Kuinkahan nopeasti lampun käytön vaikutukset alkaa näkyä?