Tätä köynnöstävää kasvia kutsutaan myös kärsimyspassioniksi. Se sekoitetaan usein punapassioon (Passiflora edulis), joka on syötäviä hedelmiä tuottava Passiflora. Kärsimyskukkakin tuottaa syötäviä hedelmiä, mutta ne ovat mauttoman makuisia. Kypsä hedelmä on oranssi, noin 5 cm korkea ja soikion muotoinen. Kärsimyskukalla on 5-liuskaiset lehdet, joista keskimmäinen liuska on pisin. Varresta lehtikantojen kohdilta kasvaa kärhiä, joilla köynnös kiinnittyy tukeensa. Kasvilla on näyttävät, halkaisijaltaan 10 cm ja värikkäät kukat. Terä- ja verholehdet ovat sinivalkoiset, lisäteriön lankamaiset säikeet ovat valko-sini-purppurat, heteet keltavihreät ja emit purppuran väriset. Yksi kukka kestää vain päivän/kaksi, mutta niitä voi tulla runsaasti. Kärsimyskukkani ei ole kukkinut, joten minulla ei ole laittaa kuvaa kukasta, mutta se löytyy helposti googlettamalla.
Oman kärsimyskukkani laitoin kasvamaan siemenestä noin vuosi sitten. Myös pistokkaista kasvia voi lisätä. Siemenet olivat isoja, joten ne oli helppo kylvää omiin ruukkuihinsa. Siementen esiinnousussa meni muistaakseni melko kauan. Laitoin siemenet sellaisenaan ruukkuun. Esi-idätys esimerkiksi kostean käsipaperin välissä olisi saattanut nopeuttaa liikkeellelähtöä. Jostain luin, että siemeniä voi myös hioa varovasti hiekkapaperilla ennen kylvöä, mutta minä jätin tämän tekemättä.
Kasville ei edellisessä asunnossamme oikein löytynyt paikkaa ja se unohtuikin pohjoisikkunalle. Kasvi kasvoi hentovartiseksi ja lehdet jäivät pieniksi ja osa niistä tippui pois. Muuton myötä kärsimyspassioni pääsi parempaan valoon keinovalon alle ja kasvi alkoi hieman piristyä. Se oli kuitenkin ehtinyt jo varistella paljon lehtiään, joten leikkasin pari vartta siltä lyhyeksi. Keväällä kasvi kannattaakin leikata, jotta se haarautuisi. Leikkaaminen myös stimuloi kukintaa. Kesäksi oma kärsimyskukkani pääsee kuistille, jossa on itäikkunat. Eteläikkuna voi sille olla liian paahteinen paikka ainakin totuttamatta. Kasvi tarvitsee säleikön tai jonkin muun tuen ja se on nopeakasvuinen. Omani on kuitenkin nyt ollut ilman kasvitukea ja kasvaa hyllyn reunalla roikkuvana. Kuistille päästyään kasvi saa jonkinlaisen tuen.
Kärsimyskukkaa voi Suomessa kasvattaa vain yksivuotisena kukkapenkissä. Ruukussa kasvin voi viedä kesäksi ulos ja nostaa sisälle ennen pakkasia. Kasvi ei ole herkimmästä päästä kylmälle ja saattaa selvitä parin asteen yöpakkasestakin. Mikäli haluat kasvin varmasti kukkivan, kannattaa se talvettaa jossain valoisassa ja viileässä paikassa. (5-10°C) Tällöin kastelua vähennetään paljon, mutta ruukku ei saisi kuivua ihan rutikuivaksi. Keväällä kasvi leikataan ja viedään runsaaseen valoon. Kärsimyskukkaa voi pitää myös viherkasvina ympäri vuoden sisällä. Jos haluaa, ettei se ränsisty talven aikana, sille kannattaa antaa keinovaloa. Ilman lepotaukoa talvella viileässä kasvi ei kuitenkaan välttämättä lähde kesän aikana kukkimaan. Yleensä kasvi kukkii, kun lämpö laskee alle 20°C, eli keväällä tai syksyllä.
Kesällä kärsimyskukkaa voi joutua kastelemaan runsaasti. Talvella kastellaan huomattavasti vähemmän, mikäli kasvi on levossa tai ilman lisävaloa. Liian kuivassa kasvupohjassa lehdet voivat alkaa varista. Omalleni laitoin kasvupohjaksi kaksi kolmasosaa kookosta ja kolmasosan perliittiä. Kookoksen tilalla olisi voinut käyttää ihan tavallista multaakin. Usein laitan kasvupohjiin happamoittavaa kaarnaa, mutta kärsimyskukka ei viihdy happamassa kasvupohjassa, joten jätin kaarnan tällä kertaa pois. Lannoittanut olen tätä joka kastelulla kesällä ja joka toisella kastelulla keväällä ja syksyllä. Talvella kasvia ei tarvitse lannoittaa, mikäli se on luonnonvalon varassa.
Kärsimyskukka on kotoisin Etelä-Amerikasta ja sai tarinan mukaan nimensä 1500-luvulla lähetyssaarnaajalta, joka näki kukan näyssään. Kukka symboloi näyssä Jeesuksen kärsimyksiä, siitä nimitys kärsimyskukka. Eri Passiflora- lajikkeita on nelisen sataa. Suomeen kärsimyskukka rantautui 1900-luvun alussa. Kasvi on myrkyllinen.
