Kirjojuorulla (Tradescantia zebrina) on kauniit soutuveneen muotoiset lehdet. Niissä on kaksi kiiltävää hopeista raitaa ja näyttävä, viininpunainen alapinta. Hyvässä valossa uudet lehdet saavat liilan sävyn, joka usein hieman vihertyy lehden vanhetessa. Kasvi voi kukkia yleensä keväällä tai kesällä liilanpunaisin kukin, joilla on kolme terälehteä. Sisäkasvina kukinta on harvinaisempaa kuin ulkokasvina. Kirjojuorun voi laittaa amppeliin tai hyllylle valumaan alaspäin. Viihtyessään kasvi on nopeakasvuinen ja varret voivat saada reippaasti mittaa.
Alunperin kirjojuoru on kotoisin Väli-Amerikasta, mutta nykyään sitä tavataan luonnossa lähes kaikilla mantereilla ja se esiintyy vieraslajina jopa Galapagos-saarilla. Kasvi on sopeutunut monenlaisiin kasvuoloihin, mutta parhaiten se viihtyy soilla ja joenrannoilla. Puutarhoissa lämpimämmillä seuduilla sitä käytetään esimerkiksi kivimuureilla koristeena tai maanpeitekasvina. Meillä Suomessa kirjojuoru on vanha ja suosittu huonekasvi.
Kirjojuoru tarvitsee paljon valoa, jotta sen kasvu on tukevaa ja tiivistä ja lehtien värit kirkkaat. Liian pimeässä kasvi voi kuivattaa kokonaisia varsia. Talvella kasvi hyötyy lisävalosta, sillä se saattaa valon vähetessä ränsistyä ja kasvaa hennoksi. Jos näin käy, voi kasvin leikata alas valon keväällä lisääntyessä ja se lähtee todennäköisesti uuteen kasvuun. Alkutalvesta voi kasvista ottaa myös pistokkaita, istuttaa ne lopputalvesta ja aloittaa alusta, mikäli emokasvi menee talven aikana huonoon kuntoon.
Talvella kasvia kastellaan maltillisesti, mutta kesällä varsinkin auringonpaisteessa oleva kirjojuoru juo paljon vettä. Janoisena kirjojuorun lehdet nuupahtavat ja kuivuuden jatkuessa vanhimmat lehdet alkavat kuivua ja ruskistua usein päistä alkaen ja lopulta kasvi voi kuolettaa myös varren, yleensä juuresta alkaen.
Kirjojuoru kasvaa nopeasti, joten sille kannattaa valita isohko ruukku, jossa on tilaa levitä ja kasvaa. Samaan ruukkuun voi laittaa myös useamman pistokkaan, mikäli haluaa kasvista heti alkuun tuuhean. Yksikin pistokas riittää mielestäni yhteen ruukkuun, sillä kirjojuoru alkaa tehdä usein hyvin nopeasti sivuversoja ja latvonnalla voi edistää kasvin haarautumista.
Oman kirjojuoruni sain parina pistokkaana toiselta kasviharrastajalta Huonekasviseuran kasvitreffeiltä. Niillä oli jo jonkin verran juuria ja viikon lisäjuurrutuksen jälkeen istutin pistokkaat mullattomaan kasvupohjaan, johon laitoin reilusti yli puolet kookosta ja alle puolet perliittiä, hydrosoraa ja kaarnaa. Kookoksen tilalta olisi voinut käyttää viherkasvimultaa ja muiden ainesten tilalta mitä tahansa kevytsoraa. Kirjojuorua voi pistokkaiden lisäksi lisätä siemenistä tai juurakkoa jakamalla. Pistokkaat voi juurruttaa ihan vesilasissa ja yleensä ne juurtuvat nopeasti.
Koska kirjojuoru on nopeakasvuinen, voi sitä kesällä lannoittaa joka kastelulla. Keväällä ja syksyllä lannoitetta annetaan joka toisella kastelulla ja talvella kasvia ei lannoiteta ollenkaan, ellei se ole keinovalon alla.
Myrkytystietokeskuksen mukaan kirjojuoru on myrkytön. On kuitenkin lähteitä, joissa sanotaan kirjojuorun käsittelyn voivan aiheuttaa iho-oireita. Itse en ole tällaista huomannut.
Onkohan tästä eri lajikkeita, sillä itselläni oleva kukkii kovinkin helposti. Juorut ovat minulla monessa ruukussa mullanpeittäjinä. Niitä voi pienentää rajattomasti ja aina tulee uusi tiheä kasvusto. Kasvit tuntuvat voivan hyvin, kun multa ei ole paljaana edes sisäkasviruukuissa.
Hienoa, jos kukkii!! Tän kukat on kyllä suloiset, sinulla otolliset olosuhteet kukintaan mitä ilmeisimmin.