Nuokkupapinkaura (Billbergia nutans) kuuluu ananaskasveihin (Bromeliaceae). Se on kotoisin Etelä-Amerikasta ja on Suomessa vanha ja perinteinen huonekasvi. Sillä on hieman piikkiset lehtilaidat ja lehdet kasvavat lehtiruusukkeina. Lehdet ovat heinämäiset: kapeat, pitkät ja nahkeapintaiset. Kasvia sanotaan helppohoitoiseksi. Omani sain pienenä juurettomana jakopalana toiselta harrastajalta.
Kasvupohja ei saisi nuokkupapinkauralle olla liian vettäpidättävää, sillä se on epifyytti, eli päällyskasvi ja kasvaa muunmuassa puiden oksilla, rungoilla ja juurakoilla. Mullan tai kookoksen joukkoon kannattaakin laittaa perliittiä tai kevytsoraa ainakin kolmasosa. Myös kaarnaa voi laittaa kasvupohjaa happamoittamaan ja tartuntapinnaksi juurille. Kasvupohja päästetään kuivaksi kasteluiden välissä. Kastellessa vettä kannattaa kaataa myös lehtiruusukkeiden keskisuppiloon. Talvella kastellaan hyvin niukasti, mikäli kasvi on luonnonvalon varassa. Kasvi varastoi vettä lehtiinsä, joten se kestää hyvin hetkellistä kuivuutta.
Nuokkupapinkaura kukkii yleensä talvella, mikäli se kasvaa luonnonvalossa. Kesällä kasvin ulkona pitäminen boostaa kukintaa. Keinovalon alla kukkiminen on satunnaisempaa ja epäsäännöllisempää. Kukinnot ovat vaaleanpunaiset ja nuokkuvat. Kukinta on usein runsasta ja kestää parisen viikkoa. Kukinnan jälkeen kukkinut lehtiruusuke yleensä kuihtuu, mutta kasvi jatkaa kasvuaan uusilla sivuversoilla. Sivuversoilun takia kasvi kannattaa istuttaa laakeaan ruukkuun. Ruukun ei tarvitse olla kovin syvä, sillä kasvilla on melko pienet juuret. Uuteen ruukkuun kasvi laitetaan, kun vanha ruukku on täynnä juuria ja/tai versoja.
Nuokkupapinkaura viihtyy hieman viileämmässä tilassa varsinkin talvella, mutta sopeutuu myös lämpimämpään huoneilmaan. Sopivin lämpötila talvella tälle kasville on 17-19°C. Talvella kasvia lannoitetaan hyvin hyvin vähän. Kesällä lannoitetta voi antaa joka kolmannella kastelulla. Varsinkin loppukesästä kasville olisi hyvä antaa kukkiville kasveille tarkoitettua lannoitetta.
Nuokkupapinkauraa lisätään jakamalla. Paras hetki tähän on alkukevät kukinnan jälkeen, kun uusia versoja alkaa nousta. Jokaisessa jakopalassa tulisi olla vanha lehtiruusuke ja uusi verso. Juuria pitäisi myös yrittää saada mukaan jokaiseen jakopalaan. Kasvi on kuitenkin kestävä ja uusi verso ilman emoruusuketta ja juuria lähtee myös helposti juurtumaan ja kasvuun. Uuden juurettoman verson voi juurruttaa esimerkiksi perliitissä tai ihan vedessä, mutta se voi lähteä kasvuun ja juurtumaan myös suoraan kasvupohjaan istuttaessa. Uusi verso kukkii parin/ kolmen vuoden päästä kasvuun lähdöstä.
Nuokkupapinkaura pitää runsaasta valosta ja kestää myös suoraa auringonpaistetta. Aurinko polttaa kuitenkin helposti kasvin kukat, joten kukkivana se kannattaa sijoittaa pois suorasta auringonpaisteesta.
Nuokkupapinkauraa olen nähnyt ystävälläni, jolla on kotonaan monenlaisia sisäkasveja, tätä kasvia voisin hankkia itsellenikin. Ystäväni käy mielellään kasvitukussa hankkimassa uusia kasveja itselleen, mutta tosiaan näitähän voi jakaa myös ystävien kesken. Tuo onkin hyvä tietää, että jokaisessa jakopalassa tulisi olla lehtiruusuke ja uusi verso, että se lähtee kasvamaan, kiitos tästä vinkistä.