Puukaktukset (Pereskia) on 25 lajia käsittävä kasvisuku, joka kuuluu nimensä mukaisesti kaktuskasveihin. Monista muista kaktuksista poiketen puukaktuksilla on pysyvät lehdet. Lajista riippuen puukaktukset voivat kasvaa pensastaen tai köynnöstäen. Myös piikkejä on lehtien lisäksi. Pereskia grandifolialla on suurehkot, litteät ja ovaalinmuotoiset lehdet.
Puukaktukset eivät siedä kuivuutta niin hyvin kuin muut kaktukset. Kasteluiden välissä kasvupohja kannattaa päästää kuitenkin kuivaksi. Liian kuivassa kasvi tiputtaa lehtensä, joten älä pidä kasvupohjaa kuivana liian pitkään.
Tällä puukaktuksella on melko näyttävät, hieman kerrottua ruusua muistuttavat vaaleanpunaiset kukat. Kasvin yksi nimitys onkin ruusukaktus. Kukat sijaitsevat ryppäänä varsien päässä ja kukinta ajoittuu kesälle. Oman Pereskia grandifolian sain huonekasviseuran kasvitreffeillä toiselta harrastajalta ja se oli juuri kukkinut ja varsien päähän oli tullut pullistumia , joiden sisällä kypsyvät mahdolliset siemenet. Siemenet ovat mustia, isohkoja ja kiiltäväpintaisia.
Luonnossa Pereskia grandifolia elää Etelä-Brasiliassa. Se voi villinä kasvaa usean metrin korkuiseksi pensaaksi/ puuksi. Ruukussa kasvi jää onneksi pienemmäksi, mutta ajan kanssa kasvista voi tulla isokin. Minun nuorella kasvilla ei ole piikkejä, mutta niitä ilmaantuu kasvin kasvaessa. Piikit ovat terävät.
Oma puukaktukseni tuli paljon vettä pidättävässä mullassa. Vaihdoin sille kasvupohjan, joka kuivuu nopeammin, sillä olen taipuvainen liikakasteluun. Laitoin kasvupohjaan hieman alle puolet kookosta ja hieman yli puolet perliittiä, hydrosoraa ja kaarnaa. Multaakin olisi voinut käyttää, mutta senkin joukkoon kannattaa laittaa esim perliittiä tai kevytsoraa, jotta se ei ole liian vettä pidättävää. Kasvillani oli aika onnettomat juuret, joten poistin kasvilta muutamia lehtiä. Näin pienet juuret saavat paremmin pidettyä nesteytystä yllä kaikille lehdille. Yritin olla katkomatta hentoja juuria, joten en ollut mullan poistamisessa kovin tarkka. Varovaisuudesta huolimatta kasvi pudotti kasvupohjan vaihdon jälkeen lähes kaikki lehtensä.
Annoin kasvin kotiutua uuteen kasvupohjaan hetken aikaa ennen lannoitteen antoa. Kasvi meni keinovalon alle karanteenin jälkeen, joten ajattelin jatkossa lannoittaa sitä joka toisella/ kolmannella kastelulla kukkiville kasveille tarkoitetulla lannoitteella. Luonnonvalon varassa olevaa puukaktusta ei juurikaan kannata talvella lannoittaa, vaan lannoitus aloitetaan varovasti helmikuussa ja jatketaan lokakuun loppuun.
Puukaktukseni selvisi lehtien tiputtelusta huolimatta ja nyt se on tehnyt jo muutaman uuden pikkulehden.