Philodendron erubescens eli purppuraköynnösvehka on yksi helpoimmista köynnösvehkoista kasvattaa. Tämä isolehtinen kasvi onkin ollut huonekasvikäytössä jo 1800-luvun puolivälistä asti. Se ei ole niin kylmän arka kuin monet muut köynnösvehkat, pärjää melko hämärässäkin ja on melko nopeakasvuinen. Luonnossa se voi kasvaa monien metrien korkuiseksi superkiipijäksi, mutta ruukussa se jää yleensä pienemmäksi. Purppuraköynnösvehka tarvitsee kasvaessaan jonkinlaisen kasvituen. Omalleni laitoin kookostolpan, jonka ostin Bauhausista.
Kasvista kannattaa ottaa silloin tällöin pistokkaista, jotta se ei kasvaisi liian suureksi. Pistokkaisiin kannattaa jättää pari lehteä. Varsipistokkaassa pitäisi olla ainakin yksi ilmajuuri ja kasvupiste. Latvapistokkaassa ei kasvupistettä tarvita, sillä pistokas lähtee kasvamaan viimeisestä lehdestä.
Ilmajuurellisen pistokkaan voi laittaa suoraan kasvupohjaan kasvamaan. Mikäli ilmajuurta ei ole, tai se on vasta hyvin pieni, kannattaa pistokas laittaa juurtumaan kosteaan rahkasammaleeseen. Myös vedessä pistokasta voi juurruttaa, silloin suosittelen käyttämään juurrutushormonia tai pajunoksaa veden joukossa juurtumista nopeuttamaan.
Kasvualustaksi kannattaa laittaa jotain vettäpäästävää. Mullaksi tulisi valita hiekansekainen viherkasvimulta ja laittaa sekaan puolet kevytsoraa. Omani istutin mullattomaan sekoitukseen, jossa on Hydrosora- salaoja sekä kookosta, perliittiä, kaarnaa ja hydrosoraa. Kasvualustan kannattaa antaa kuivahtaa kasteluiden välissä. Ihan rutikuivaksi se ei kuitenkaan saisi päästä. Nuorelle kasville laitetaan uusi ruukku joka kevät, vanhalle kasville harvemmin.
Talvella kasvia kastellaan normaalia vähemmän, ellei se ole kasvilampun alla. Lannoitetta voi antaa joka toisella kastelulla, talvella riittää merilevä , mikäli kasvilla ei ole kasvua. Jos kasvi tuottaa talvella uutta lehteä, voi lannoitetta antaa ihan normaalisti. Yleensä kasvu kuitenkin hidastuu päivien pimetessä. Kasvin lehdet kannattaa pyyhkiä kostealla aika ajoin, jotta kasvin on helppo yhteyttää.
Köynnösvehkoja ei saisi laittaa auringon paahteeseen. Itäikkuna ja aamuaurinko on tälle kasville paras vaihtoehto. Sille voi pistää talvella lisävalon, mutta yleensä se selviää talvesta ilman ongelmia valottakin, mikäli se vain on lähellä ikkunaa.
Köynnösvehka on kotoisin Etelä-Amerikan sademetsistä, joten se pitää korkeasta ilmankosteudesta. Sumuttelua kannattaa harrastaa ahkerasti, varsinkin talvella, kun ilmankosteus on asunnoissa alhaisimmillaan. Myös suihkuun kasvin voi viedä, jos kasvualusta vain on vettäpäästävää.
Purppuraköynnösvehka on myrkyllinen. Syötynä se aiheuttaa kurkun turpoamista, hengitysvaikeuksia, poltetta suussa ja voimakkaita vatsakipuja. Kasvi kannattaakin pitää pois lemmikkien ja pikkulapsien läheisyydestä. Köynnösvehkojen sanotaan puhdistavan hyvin huoneilmaa. Purppuraköynnösvehka saattaa kukkia punaisin kukin loppukeväästä.
Jos ko. kasvi olisi aiheuttanut ripsiäisinvaasion taloon saapuessaan mutta näyttäisi silti upealta, ja olisi noudattanut kirjaimellisesti tämän sivuston ripsiäisten tuhoamisohjetta, ja se juuri kasvamassa oleva lehtirulla olisi nyt pois leikattu, niin mitenköhän kasvi jatkaisi kasvuaan? Jatkaako se ollenkaan?
Leikkuun jälkeen varressa, lehtien varren kiinnityskohdan yläpuolella aktivoituu kasvupisteitä, joista lähtee uusi kasvu. Kasvupisteitä voi aktivoitua yksi tai useampi. Jos kasvupisteitä aktivoituu useita, kasvi haarautuu. Uudelleen liikkeelle lähtö voi kestää jonkin aikaa, mutta jos valoa on riittävästi, ei siinä yleensä mene mitenkään mahdottomasti aikaa. Toki kasvista ja yksilöstä riippuen. Ensimmäinen lehti leikkuun jälkeen saattaa jäädä pieneksi, mutta seuraava voi olla jo normikokoinen.