Huonekasvit

Esittelyssä pitkälehtiviikuna

Sain pitkälehtiviikunan (Ficus binnendijkii Alii) latvapistokkaan Huonekasviseuran kasvitreffeillä vaihdokkina toiseen pistokkaaseen. Kasvi kuuluu mulperikasveihin ja sitä kehutaan helppohoitoisimmaksi viikunaksi, joita on huonekasveina. Lyhyen tuttavuuden perusteella kasvi vaikuttaakin sopeutuvaiselta ja vähään tyytyväiseltä.

Tullessaan pistokkaalla oli jo juuren alkuja, mutta jatkoin sen juurruttamista vesilasissa. Pistokas kasvatti juuria nopeasti ja istutinkin sen melko pian omaan ruukkuunsa. Kasvi vaikuttaa nopeakasvuiselta; se teki pari uutta lehteä vedessä juurtumisen aikana ja kasvu jatkui nopeasti istutuksen jälkeen. Tätä voikin nopean kasvun takia lannoittaa vaikka joka kastelulla kesäisin.

Pitkälehtiviikunalla on puumainen ohuehko varsi, joka voi kasvaa metrien mittaiseksi. Jos valoa on heikosti, varsi voi jäädä liian ohueksi ja taipuilla lehtien painosta. Silloin kasvi tarvitsee jonkin tukikepin tai sen voi katkaista varresta ja laittaa parempaan valoon jatkamaan kasvuaan. Omani ajattelin latvoa melko pian, sillä haluan sen haarautuvan alhaalta ja kasvavan pensasmaisemmin.

Pitkälehtiviikunaa ei kannata ainakaan totuttamatta laittaa keskipäivän aurinkoon paahtumaan. Paras paikka kasville kesällä on itä- tai länsi-ikkuna. Kasvi selviää talvesta hengissä ilman lisävaloa, mutta saattaa varistella lehtiään pimeimpään vuodenaikaan. Mikäli valo tulee kasville sivusta (esim. ikkuna) kääntyy se voimakkaasti valoa kohti. Kasvia kannattaakin ikkunalla aina välillä käännellä, ettei se kasva toispuoleiseksi.

Kasvin lehdet ovat tummanvihreät ja pitkulaiset. Mittaa niille voi tulla lähes 30cm. Lehdet usein riippuvat varresta hieman alakuloisesti alaspäin.

Laitoin omalle kasvilleni kookos- kasvupohjan, johon lisäsin puolet perliittiä ja hydrosoraa. Kookoksen tilalta olisi voinut käyttää myös viherkasvimultaa ja hydrosoran tilalta käy mikä tahansa kevytsora. Myös perliitin voi korvata kevytsoralla, mikäli ei jaksa ostella paljon eri raaka-aineita. Lisäsin sekoitukseen vielä hiukan kaarnaa (orkideamultaa) kasvupohjaa happamoittamaan. Kasteluiden välissä olen antanut kasvupohjan kevyesti kuivahtaa, mutta en ole päästänyt sitä aivan rutikuivaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *