Kliivian (Clivia miniata) toinen nimitys on punasarja. Kasvi on kotoisin Etelä-Afrikasta ja kuuluu narsissikasveihin. Kasvi tuli Eurooppaan 1800-luvulla ja Suomessa se yleistyi jo yli sata vuotta sitten. Kasvi on myrkyllinen syötynä ja sen maitiaisneste voi aiheuttaa ihoärsytystä.
Oman kliiviani sain juuri kasvivaihtarina ystävältä, joka oli saanut kasvin ystävältään, joka oli saanut kasvin mummoltaan, joten kasvini on vanhaa kantaa. Sanotaan, että vanhakantainen kliivia on kestävämpi ja kukkii helpommin, kuin jalostetut uuden kannat. Eri kliiviat eroavat toisistaan lehden muodon ja kukkien värin ja kerrostuneisuuden perusteella. Kasvi voi kukkia alkukeväästä punaisin, oranssein, keltaisin tai kirjavin kukin lajikkeesta riippuen.
Kasvi ei pidä siirtelystä, joten toivon kasvin selviävän muutosta meille. Sanotaan, ettei kliiviaa kannata myöskään käännellä, vaan valon pitäisi tulla aina samasta suunnasta. Myöskään uuteen ruukkuun sitä ei kannata laittaa joka kevät, sillä se kukkii varmemmin hieman ahtaassa ruukussa. Uudelleenistutuksen jälkeen kasvi saattaa unohtaa kukkimisen pariksi vuodeksi.
Ruukussa olisi ollut jaettavaa, mutta nyt päätin jättää kasvin tuloruukkuunsa ja multaan, missä se seisoi jo valmiiksi. Yleensä vaihdan kasville heti mullattoman kasvualustan sen saapuessa, mutta nyt haluan välttää tämän kanssa liiallisen muuttostressin. Keväällä vaihdan kasville mullattoman kookos-perliitti- kasvupohjan ja saatan jakaa kasvin samalla. Perliittiä voi laittaa myös tavallisen mullankin joukkoon kasvupohjaa kuohkeuttamaan. Näin kasvin juuret eivät ole niin herkät liikakastelulle. Paras ajankohta kliivian uudelleenruukutukseen on kevät, mahdollisen kukinnan jälkeen. Ennen ruukunvaihtoa, kasvupohja kannattaa päästää kuivahtamaan, sillä kliivian juuret ovat kosteina herkempiä katkeilemaan.
Mikäli haluaa saada kliivian kukkimaan alkukeväästä, sille pitäisi talveksi järjestää valoisa ja viileä paikka. Omani pääsee autotalliin raksavalon alle. Sopiva lämpötila lepokaudella on 10-15°c. Lepokauden voi aloittaa lokakuussa ja lopettaa lopputalvesta, kun kasvi mahdollisesti alkaa kukkia. Kesällä kasvi viihtyy myös ulkona, kunhan sen nostaa syksyllä ennen pakkasia sisälle.
Valo kannattaa suunnata kasville aina samasta suunnasta. Omani on hieman kenollaan yhteen suuntaan, joten epäilen sen saaneen valoa sille sivustalle, johon kasvi hieman nojaa. Laitan raksavalon siis paistamaan siitä suunnasta, mihin kasvi on nojallaan.
Keväällä, kun kasvi kenties alkaa kukkia, nostetaan se lämpöisempään, valoisaan paikkaan ja aloitetaan kastelu ja lannoitus. Lannoittaa voi koko kesän joka toisella kastelulla. Kasvupohja saa kevyesti kuivahtaa kasteluiden välissä.
Mikäli kliivia ei kuki, saa siitä kuitenkin näyttävän viherkasvin. Sen tummanvihreät ja viuhkamaisesti kasvavat lehdet voivat kasvaa 70cm pitkiksi. Kasvi tekee ahkerasti sivuversoja, jotka saavat kasvin näyttämään tuuhealta.
Kasvi pitää valosta, mutta kesällä eteläikkuna voi olla liian paahteinen paikka. Melko hämärässäkin kliivia selviää, mutta kukkii paremmin hyvässä valossa.
Sain kliiviani n. 2v. sitten!
Se on altakasteluruukussa aamuauringon puoleisella ikkunalla. Ensin se kukki 3kk välein, kun siirtelin sitä paikasta toiseen.
Esim. tänä vuonna se on kukkinut tammikuusta heinäkuuhun joka kk, yhteensä 7 kukkavanaa.
Nyt on taas uusi kukkavana tulossa. Kukka on altakasteluruukussa ja aina, kun lisään vettä, siinä on myös kukkalannoite. Olen jakanut kukkaa siten, että nostan koko kukan ruukusta ja leikkaan terävällä veitsellä juurakosta irti haluamani osan.
En näe mitään syytä, miksi kasvi pitäisi viedä johonkin viileään lepäämään talveksi. Kuvassa oleva kukka näyttää aneemiselta, lantaa vailla!
Hienoa, että kukkii usein! Taidan lisätä lannoitusta, sitten kun taas alan lannoittamaan.
Kiitos, kyselen sieltä.
Mistä voisi saada kapea lehtistä vanhaa kantaa olevaa kliiviaa?
Facebookin huonekasvit- tai viherkasvit- ryhmistä voisi kysellä, jos jollain olisi ylimääräisenä. Kaupoista löytyy varmaankin aika huonosti.
Hei! Sain äidiltäni kaksi kliiviaa hoitoon, ja niistä lähti paljon juuria irti, kaikki lehdet olivat irti… laitoin ne viherkasvimultaan uusiin ruukkuihin, kasveissa jäljellä oikeastaan lyhyt varsi, mukulamainen juuripaakku ja vähän juuria. Onkohan tällainen juurrutus sopiva niille?
Joskus yritin juurruttaa palmuvehkan mukulaan uusia juuria vesilasissa mutta se ei oikein onnistunut.
Onko sinulla kokemusta tällaisista?
Ei ole kokemusta, mutta luulisi sen lähtevän tuollaisesta kasvamaan.