Tämä Polynesiasta ja Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva kasvi kasvaa luonnossa jopa nelimetriseksi, mutta jää yleensä ruukussa alle puolentoista metrin korkuiseksi. Polynesiassa verililjapuu on pyhä kasvi ja sitä käytetään uskonnollisissa rituaaleissa sekä lääkinnässä, siitä valmistetaan esimerkiksi hula-hameita ja sen juurakosta valmistetaan ruokaa. Kasvi on myrkytön. Sanotaan, että se tuo omistajalleen onnea.
Verililjapuun monet eri lajikkeet erottuvat toisistaan lehden muodon ja värin mukaan. Pitkulaiset lehdet voivat olla todella pitkät ja kapeat tai lähes pyöreät. Lehtien väri vaihtelee vihreästä tummanpunaiseen. Verililjapuu, Cordyline fruticosa Mambolla on pitkulaiset ja ruskean punaiset lehdet joiden reunaa koristaa kirkkaanpunainen raita.
Verililjapuu kasvaa, kuten traakkipuu ja se alkaa kuolettaa alimpia lehtiään jossain vaiheessa. Jos et halua kasvista puun mallista, kannattaa se katkaista mieluisasta kohdasta. Puu lähtee versomaan leikkauskohdasta, ja kasvaa sen jälkeen pensasmaisemmin. Katkaistu varsi kannattaa pätkiä noin 10 cm paloihin. Latvapistokkaaseen voi jättää muutamia lehtiä, mutta varsipistokkaista kannattaa ottaa lehdet pois. Pistokkaat voi idättää vedessä tai kasvupohjassa. Verililjapuu juurtuu parhaiten lämpimässä paikassa. (30°c) Lämpömatto tai lattialämmitys lisää onnistumisprosenttia.
Verililjapuu, varsinkin sen punalehtiset muodot tarvitsevat paljon valoa. Suorassa auringossa se ei kuitenkaan koko päivää viihdy, vaan alkaa kuivattamaan lehtiensä kärkiä. Paras paikka kesällä onkin itä- tai länsi-ikkuna. Talvella se viihtyy myös eteläikkunalla. Kasvin voi viedä kesällä ulos lämpimään suojaisaan paikkaan. Se kannattaa ottaa sisälle, kun lämpötila laskee alle 10°C. Vihreälehtiset verililjapuut pärjäävät myös melko hämärässä, mutta lopettavat silloin kasvunsa.
Tropiikin kasvina verililjapuu pitää kosteasta huoneilmasta. Talvella kasvia kannattaakin sumutella tai hankkia ilmankostutin. Myös vesiastia kasvin vieressä nostaa ilmankosteutta paikallisesti. Liian kuivassa se alkaa ruskistamaan lehtiensä kärkiä.
Vaikka verililjapuu pitää hieman kosteasta kasvupohjasta, kannattaa sen olla vettäpäästävää, etteivät juuret mätäne. Jos käytät multaa, käytä hiekkapitoista viherkasvimultaa ja laita joukkoon puolet perliittiä tai ruukkusoraa. Omani on mullattomassa, jossa on kookosta, kaarnaa, perliittiä ja hydrosoraa, kookosta eniten ja muita suunnilleen yhtä paljon kutakin. Verililjapuulla on melko isot juuret, joten se kannattaa istuttaa melko isoon ruukkuun. Uuteen ruukkuun nuori kasvi laitetaan joka kevät. Vanhalle kasville riittää ruukun vaihto harvemmin.
Kastella kannattaa vasta, kun pintamulta on kuivunut ainakin kolmen sentin syvyydeltä. Itselläni on kosteusmittari, jonka tungen melko keskelle ruukkua ja kastelen vasta kun keskiosa ruukusta alkaa mittarin mukaan kuivahtaa. Ihan rutikuivaksi multa ei saisi, varsinkaan kasvukaudella, päästä. Omaani kastelen vähän, mutta melko usein. Talvella kastelua voi vähentää, ellei kasvi ole lisävalon alla. Lannoitetta voi antaa joka toisella kastelulla. Talvella ei tarvitse lannoittaa, ellei kasvi ole valon alla.