Fosfori (P) on yksi kolmesta pääravinteesta, joita kasvi tarvitsee paljon. Kaksi muuta ovat typpi (N) ja kalium (K). Fosforia tuotetaan runsaasti esimerkiksi Kiinassa, USAssa ja Marokossa.
Kasvi tarvitsee fosforia sekä juurien kehitykseen että kasvuun. Kukkivat kasvit tarvitsevat paljon enemmän fosforia kuin viherkasvit. Fosfori tehostaa muiden ravinteiden ja veden käyttöä ja tukee näin kasvin kasvua. Se lisää kukintaa ja varsinkin siementen tuotantoa. Fosfori on muun muassa soluseinien rakennusaine ja osallistuu kasvissa energian liikutteluun.
Fosforin puute näkyy huonona juurten kehityksenä ja kasvin matalana kasvuna. Kasvit eivät myöskään verso tai haaraudu kovin hyvin, jos fosforista on pulaa. Kukat voivat jäädä pieniksi ja niiden määrä olla vähäinen. Joskus kasvi kukkii lähes normaalisti, vaikka fosforista on pulaa, mutta siementuotanto jää pieneksi. Lehtien vihreä väri tummuu/ sinertyy, alkaen vanhoista lehdistä. Lehdet voivat mennä myös punertaviksi tai liilan sävyisiksi, niihin voi tulla tummanruskeita/mustia alueita, jotka myöhemmin käpristyvät ja lopulta lehdet tippuvat. Uudet lehdet jäävät pieniksi.
Kasvupohjan liika happamuus (pH alle 5) tai emäksisyys (pH yli 7) lisää fosforin puutosoireita. Viherkasveilla kasvupohja harvoin happamoituu liikaa, sillä raanavesi Suomessa on yleensä hieman emäksistä tai neutraalia. Liikaa emäksisyyttä voi torjua kastelemalla kasvit silloin tällöin laimennetulla kahvilla ja laittamalla kasvupohjaan hieman hapanta kaarnaa. (esim. orkideamultaa) Liika sinkki tai rauta kasvupohjassa vaikeuttaa myös fosforin imeytymistä. Myös liian vähäinen lannoittaminen kasvukaudella luonnollisesti voi aiheuttaa fosforin puutosta. Kasveja tulisi lannoittaa helmikuulta marraskuulle, keinovalon alla olevia kasveja lannoitetaan myös talvella. Mullanvaihdon jälkeen kasvia ei tarvitse lannoittaa muutamaan viikkoon.
Jos epäilet fosforista olevan pulaa, tarkista käyttämäsi lannoitteen fosforin määrä. Se selviää usein helposti, sillä yleensä lannoitepurkin kyljestä löytyy isolla kolmen numeron sarja (esim. 7-3-6), joka on ns. N-P-K-arvo. Keskimmäinen luku kertoo fosforin määrän tuotteessa painoprosentteina. Ensimmäinen luku kertoo typen ja viimeinen kaliumin määrän lannoitteessa. Viherkasveilla fosforin määrän tulisi olla noin puolet typen ja kaliumin määrästä. Kukkivilla kasveilla määrän pitää olla isompi verrattuna typen määrään. Kukkivilla kasveilla myös kaliumin määrä saisi olla isompi kuin typen määrä. Mitä isompia luvut ovat, sitä väkevämpää lannoite on ja sitä vähemmän sitä pitää annostella.
Mikäli lannoitteessasi ei ole tarpeeksi fosforia, voi huonekasveille (varsinkin kukkiville) antaa silloin tällöin jotain P-K-lannoitetta, jossa ei ole lainkaan typpeä, mutta reippaasti fosforia ja kaliumia. Tämmöinen tuote löytyy esimerkiksi Bionovalta ja sitä jälleenmyy ainakin viljelytarvikkeisiin erikoistunut Vplux Oy. Neste käy kaikille kasvupohjille. Myös useimmat syyslannoitteet ovat vähätyppisiä.