Huonekasveja on monenlaisia ja niiden ulkomuoto eroaa paljon toisistaan. Kasvutapoja ja kukkia on monenlaisia. Mutta jotain yhteistäkin niillä on:
Kasvin maanpäällistä osaa sanotaan versoksi. Siihen kuuluu varsi, lehdet ja kukat. Kasvin maanalaista osaa sanotaan juurakoksi ja se koostuu pääjuuresta ja versojuurista. Osa kasveista kasvattaa lisäksi juurimukuloita. Ne toimivat lisääntymis- ja talvehtimiseliminä sekä vararavintona. Juuriston tehtävä on imeä juuria ympäröivästä maa-aineksesta vettä ja ravinteita kasvin käyttöön. Jollain kasveilla on myös ilmajuuria, jotka kasvavat maanpäällisestä varresta. Niiden avulla kasvi kiinnittyy luonnossa esimerkiksi puun rungon pinnalle kurkottaessaan ylös valoon.
Pääjuuri jatkuu maan pinnan päällä vartena. Varsi yhdistää juuriston lehtiin ja kukkiin ja sen tehtävänä on ravinteiden ja veden kuljetus kasvin sisällä. Varsi myös kannattelee kasvia, jolloin se voi kasvaa kohti valoa. Toisilla kasveilla varsi on pitkä ja lehtien väli on suuri. Toisilla kasveilla varsi on lyhyt ja tanakka ja lehdet kasvavat tiiviisti varresta. Yleensä varren kasvusuunta on ylöspäin, mutta kasvi voi olla myös ryömivä, jolloin se kasvaa maanpinnan suuntaisesti. Pitkää, maata pitkin kasvavaa ja juuria tekevää vartta sanotaan rönsyksi. Kasvit ovat joko ruohovartisia tai puuvartisia. Jako perustuu varren kovuuteen. Varren päässä on kasvupiste, josta kasvi kasvaa pituutta/korkeutta. Tulevien lehtien tekemää pullistumaa varren latvassa sanotaan silmuksi.
Varresta kasvavat kasvin lehdet. Lehden ”vartta” sanotaan lehtiruodiksi. Lehtiruodin yhtymäkohtaa kasvin varteen kutsutaan lehtikannaksi. Lehtikannan alapuolella voi olla suojuslehti. Lehtikannan yläpuolella varressa voi olla kasvupiste, josta kasvin varsi voi lähteä haarautumaan ja josta uusi kasvu lähtee, mikäli kasvin latvoo. Lehtiruodin päässä on itse lehti, jota sanotaan lavaksi. Lavan reunojen nimitys on laita ja lavan päässä on loogisesti kärki. Lehdessä on lehtisuonia, joista keskimmäinen on keskisuoni ja muut sivusuonia. Lehtien tärkein tehtävä on yhteyttäminen.
Kukan tehtävä on toimia lisääntymiselimenä. Kukissa on yleensä terälehtiä, joiden tehtävä on houkutella pölyttäjiä. Niitä on monen mallisia, kokoisia ja värisiä. Terälehtiä suojaavat verholehdet. Kukan keskellä on yleensä emi ja sen ympärillä heteet. Näidenkin ulkonäkö vaihtelee. Urospuolinen hede tuottaa siitepölyä ja naaraspuolinen emi tuottaa hedelmöityessään siemeniä. On myös kasveja, jotka ovat jompaa kumpaa sukupuolta, jolloin niissä on vain hede- tai emikukintoja kasvin sukupuolesta riippuen. Heteet ja emit ovat myös kukan lehtiä, jotka ovat vain erikoistuneet siitoslehdiksi. Kukan varressa voi olla lisäksi pienet esilehdet.
Tässä on näkyvillä sekä juuristo, että verso.
Jalostetuissa kukissa valitettavasti on ”rikottu” rakenne ja tehty terälehtiä heteestä ja emistä, jolloin ne eivät tuota hyönteisille mettä eivätkä siitepölyä. Monet uudet kukat ovat näitä jalostettuja. Onneksi perinnelajit ja luonnonkukat ovat saaneet paljon jalansijaa nykypuutarhoissa.