Huonekasvit Kukkakaupat

Hydrosora, mitä se on?

Hydrosora on kevyttä, ruskeaa ja poltettua saviraetta, jota käytetään hydro- eli vesiviljelmissä. Sitä voi käyttää muutamaan asiaan apuna ihan tavallisessa multaviljelyssäkin, joten päätin kirjoittaa aiheesta tietopainotteisen postauksen.

Hydrosora on sama asia kuin lecasora, mutta sen raekoko on noin 8-16mm, mikä on suunniteltu juuri vesiviljelmille sopivaksi. Liian isorakeinen sora ei pidätä vettä, eivätkä kasvit saa juurillaan siitä hyvää otetta. Liian pieni rae tiivistyy helposti liikaa, eikä kasvupohja hengitä kunnolla. Esimerkiksi Canna hydrosora on suolo- ja myrkkyvapaata, eikä siinä elä bakteerit, homeet tai sienet kovin hyvin. Hydrosoran ph on neutraali ja huokostilavuus 80%.

Hydrosoraa myyvät erikoispuutarhaliikkeet kuten Tampereella Pavunvarsi ja useat nettiliikkeet. Canna -merkkinen hydrosora pitää pestä ennen käyttöä, mutta esimerkiksi Vitalink hydrosora on valmiiksi puhdistettua. Muita merkkejä ovat esimerkiksi Gold Label, Blusana ja Herbert.

Jos ja kun vesiviljely kuulostaa liian utopistiselta, voi hydrosoraa käyttää hyödykseen myös tavallisessa multaviljelyssä. Soran avulla saadaan multakasvupohjaa ilmavammaksi. Sitä kannattaa sekoittaa multaan esimerkiksi alkuun 1/4, niin saat jo kasvupohjasta paljon hengittävämmän. Liika vesi ei varastoidu kasvupohjaan niin helposti, vaan tulee kasvupohjan läpi. Sora imee itseensä myös osan vedestä, joten kosteus vapautuu hitaasti kasvin käyttöön. Enemmänkin hydrosoraa voi pistää, esimerkiksi puolet tilavuudesta. Mitä enemmän laitat soraa, sitä kevyempi ruukkua on myös siirrellä. Muista, että mitä vähemmän laitat uutta multaa mullanvaihdossa, sitä nopeammin kasvia pitää alkaa lannoittamaan.

Hydrosoraa voi käyttää myös katteena mullan päällä. Tällöin multa ei kuivu niin nopeasti pinnalta. Sora myös estää esimerkiksi nukkapintaisten lehtien sotkeentumisen mullasta kastelun yhteydessä tai kukkaa siirreltäessä.

Hydrosoralla kannattaa myös salaojittaa ruukut. (Tästä asiasta on kaksi koulukuntaa, toiset eivät salaojaa suosittele, mutta itse olen sitä käyttänyt.) Vesi valuu ruukussa alaspäin ja se saattaa pakkautua ruukun pohjalle, jos siellä on kovin tiivistä. Sora ruukun pohjalla mielestäni estää tämän ilmiön ja juurilla on mukavammat oltavat. Soraa kannattaa laittaa ruukun koosta riippuen sentista neljään senttiin. Soran ja mullan väliin voi laittaa ohuen kankaanpalan tai verkon, joka estää multaa ja soraa sekoittumasta. Tällöin soran uusiokäyttö on ruukun vaihdon yhteydessä helpompaa.

Hydrosora -salaoja ruukun pohjalla.

Passiivinen vesiviljely on nimensä mukaisesti vesiviljelyä ilman vesipumppua. Reijälliseen ruukkuun asetellaan kasvi juurineen ja sen ympärille laitetaan hydrosoraa. Ennen istutusta vanhaa multa poistetaan, esimerkiksi käsin ämpärissä liottaen veden alla. Minun mielestä kaikkea multaa ei tarvitse semihydrossa poistaa, mutta tämä jakaa hieman mielipiteitä. Toiset pesevät juuriston täysin puhtaaksi mullasta. Itse näen, että joissain tapauksissa täysin puhtaaksi peseminen saattaa vahingoittaa kasvin juuria liikaa. Helpointa passiiviviljely on aloittaa juurrutetulla pistokkaalla, jonka juurissa ei ole multaa alun alkaenkaan.

Kasvi siis istutetaan reijitettyyn istutusruukkuun, joka sitten laitetaan umpinaisen suojaruukun sisään. Kasteluvesi kaadetaan soran sekaan suojaruukun pohjalle. Tässä viljelymuodossa suosittelen hankkimaan vesitasomittarit, jotka kertovat, milloin vesi on loppunut. Mittari laitetaan ruukun pohjaan kiinni asti ja seisomaan pystyssä kasvupohjassa. Mittarista näet, milloin kasvia tarvitsee kastella. Toki ilman mittariakin pärjää, jos vain on tarkkana. Kasvista riippuen kasvupohjan annetaan kuivua jonkin aikaa ennen uuden veden lisäystä. Mitä kosteammasta kasvi tykkää, sitä nopeammin uutta vettä laitetaan. Esimerkiksi kaktusten kasvupohjaa voi huoletta kuivata useamman päivän. Koska uutta multaa ei laiteta, pitää kasvia alkaa lannoittaa parin viikon päästä istutuksen jälkeen. Lannoitteita ei laiteta joka kastelulla.

Varsinaisessa vesiviljelyssä vesi kiertää hydrosora- kasvupohjassa vesipumpun avulla. Siihen siirtyminen vaatii jonkin verran jo välineistöä, kuten kasvatusastiat, vesisäiliön, ph-mittarin, lannoitten määrästä vedessä kertovan mittarin, hapettajan, erikoislannoitteet ja niin edelleen. Myös vesivahingon vaara on olemassa, kun alusastioissa täytyy pitää paljon vettä. Varsinaista hydroviljelyä käyttävät lähinnä tosiharrastajat esimerkiksi chilin viljelyssä. Itse käytän vesiviljelmää pistokkaiden juurrutuksessa.

(9) Kommentit

  1. Ex-puutarhuri says:

    Nimistö näkyy olevan hieman hukassa.
    Hydro- eli vesiviljely on vedessä kasvattamista ja tässä on vaihtoehtoina joko vesikiertoinen hydro tai passiivihydro. Passiivihydrossa nimensä mukaisesti vettä ei kierrätetä, vaan juuret hakeutuvat hydrosoralla täytetystä ylemmästä rei’itetystä astiasta alapuolella olevaan vesitilaan. Sellaista kuin täyshydro ei myöskään ole olemassa, vaan se on pelkästään hydroviljelyä eli oletus on vesikiertoinen ja kun vettä ei kierrätetä koneellisesti puhutaan erotukseksi passiivihydrosta.
    Semihydro ilmeisesti on jotain, missä on multaa seassa eikä pelkästään vettä, enkä tiedä siitä sen enempää kun sitä ei hydroviljelyn kirjallisuudesta löydy; saattaa olla ihan kotoperäinen käännösvirhe. Se ei kuitenkaan ole sama kuin passiivihydro, jota olen harrastanut 80-luvun alusta. Passiivihydrossa ei ole multaa juurien joukossa, ei ainakaan tarkoituksellisesti.

    Mitä taas tulee ruukkujen salaojittamiseen hydro- tai lekasoralla, niin sen hyödystä ei ole mitään näyttöä, vaan päinvastoin. Multa pysyy kosteana sorakerroksen yläpuolella ihan kuin ilman soraakin ruukun pohjalla jos on pysyäkseen. Ainoastaan multatilavuus turhaan pienenee. Tämä sitkeä puutarhamyytti liittyy luultavasti tapaan, jossa laitettiin saviruukun ainoan pohjareiän päälle ruukunkappale kupera puoli ylöspäin ja estettiin näin mullan valuminen reiästä ulos. Kyse on siis väärinkäsityksestä, mitä on alettu levittää somessa ja alettu pitää totena. Googlettamalla löytyy kyllä perusteellinen tutkimus, missä tämä myytti on kumottu ja selitetty siihen liittyvä fysiikka kapillaari-ilmiöineen ym.

    https://deepgreenpermaculture.com/2019/09/06/should-you-put-gravel-or-rocks-at-the-bottom-of-plant-pots-for-drainage/

    1. Hanna says:

      Kiitos oikaisusta, katsonpa tekstin uudestaan läpi, jos saisin termit kuntoon.

  2. RL says:

    Hei, mistä vesitasomittareita saa? Haluaisin kokeilla passiivista vesiviljelyä…

    1. Hanna says:

      En ole itselleni ostanut sellaista, eipäs ole tietoa, mistä niitä löytää. Vesiviljelyyn erikoistuneet kaupat, kuten Pavunvarsi voisi olla paikka josta löytyy.

      1. RL says:

        Miten sä sit kastelun hoidat? Arviolta vaan?

      2. RL says:

        Miten sä sit tiedät, minkä verran pitää kastella ja milloin? Arviolta vaan?

        1. Hanna says:

          Mulla on sellainen mittari, jonka isken ruukkuun. Blogista löytyy artikkeli nimeltä Koska saa kastella. Siinä valotan hieman lisää kasteluhaasteita.

        1. Hanna says:

          Mahtavuutta!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *