Ilmajuurrutuksessa pistokas juurrutetaan ensin ja leikataan irti emokasvista vasta juurien ilmaannuttua. Juurellinen pistokas voidaan tämän jälkeen istuttaa suoraan kasvupohjaan. Ensin kasvin nuoresta versosta valitaan kohta, johon juurien halutaan ilmaantuvan ja sitten tähän kohtaan pyritään saamaan aikaan samat olosuhteet, kuin juurilla on maan alla.
Käytännössä tämä tehdään muovin ja kostean sammalen tai turpeen avulla. Sammal kääritään muovipussin tai kelmun avulla paketiksi oksan/ varren ympärille. Muovin on tarkoitus estää sammalen kuivumista ja pitää sammal paikoillaan. Juurrutukseen kannattaa käyttää rahkasammalta, sillä siinä on juurten kasvua edistävää hormonia. Itse olen käyttänyt Biolanin kasvusammalta.
Ilmajuurruttamiseen on montakin syytä. Esimerkiksi puuvartiset kasvit juurtuvat hyvin hitaasti vedessä tai mullassa, mutta ilmajuurrutuksessa juuret ilmaantuvat nopeammin. Hedelmäpuut ja monet pensaat, kuten ruusu kannattaa ilmajuurruttaa, mikäli niitä haluaa lisätä. Huonekasveista puuvartisia kasveja ovat esimerkiksi fiikukset, ihmepensas ja traakkipuut.
Ellei puuvartisessa oksassa näy selkeää silmua/ nystyrää, pitää haluttuun juurien tulokohtaan tehdä terävällä ja puhtaalla veitsellä viilto 45°:n kulmassa noin puoliväliin oksaa. Viiltoon voi varovasti ujuttaa hieman sammalta väliin. Varo, ettet katkaise oksaa kokonaan. Tämän jälkeen oksa paketoidaan sammaleeseen ja toivotaan parasta. Kunnolla puutuneita varsia ilmajuurruttaessa voi oksan ympäriltä veitsen avulla kuoria noin sentin matkalta kuorta pois ja kääriä tämä kohta sammaleeseen.
Myös kovin arvokkaan kasvin pistokkaan juurrutus kannattaa hoitaa ilmajuurrutuksella, mikäli mahdollista. Näin pistokkaan mätäneminen on paljon epätodennäköisempää kuin irroitetun pistokkaan. Myös ilmajuurrutuksessa tilannetta kannattaa tarkkailla ja välillä raottaa sammalmöttiä. Sammal tulee pitää tasaisen kosteana, muttei valuvan märkänä.
Hyvin ilmajuurrutus sopii myös köynnösvehkoille ja muille ilmajuuria tekeville köynnöksille, kuten peikonlehdelle. Sammal kääritään halutussa kohtaa kasvin varressa olevan lehtinivelen kohdalle. Viiltoa ei tarvita, sillä juuret alkavat kasvaa ilman viiltoakin lehtinivelen kohdalta. Mikäli kasvilla on jo pitkät ilmajuuret valmiiksi, ei kasvia tarvitse tietenkään ilmajuurruttaa vaan sen voi istuttaa suoraan kasvupohjaan, kunhan jättää/ ohjailee ilmajuuret maan alle.
Juurtumisen nopeus on kiinni kasvista sekä kosteudesta, valosta ja lämmöstä. Yleensä kosteassa, valoisassa ja lämpimässä kasvit juurtuvat nopeammin. Kasvin vanhat oksat juurtuvat hitaammin kuin nuoret oksat. Mikäli kasvilla ei ole kasvivaloa, on paras ajankohta ilmajuurruttamiselle kevät ja kesä, kun kasvi lähtee muutenkin kasvuun. Mikään ei kuitenkaan estä yrittämästä syksyllä tai talvellakin. Kasvista ja olosuhteista riippuen juuria alkaa kasvaa viikon – usean kuukauden päästä.
Hentoja kasveja ei voi juurruttaa ilmajuurrutuksella, sillä ne eivät kestä kostean sammalen painoa. Mikäli mötikkä uhkaa olla liian painava, kiinnitä oksa esimerkiksi narulla kiinni naapurioksiin tai tukikeppiin. Olen ilmajuurruttanut onnistuneesti neulavehkaa, peikonlehteä ja keltaraitamattia.
Nopeasti juurtuville ei sammalmöttiä kannata suotta tehdä. Esimerkiksi juoru tekee juuret parissa päivässä, joten sen pistokkaan voi tökätä suoraan multaan. Puuvartisista kasveista esimerkiksi paju juurtuu nopeasti, eikä siksi kaipaa ilmajuurrutusta.
