Kotimaiset viherkasvit?

Viherkasvien eettisyys ja ympäristökuormitus on alkanut mietityttää sekä minua, että lukijoitani viime aikoina. Mistä kasvit kauppoihin tulevat ja millaisissa oloissa työntekijät puutarhoilla ovat? Kuinka paljon ympäristöä kasvien kasvihuoneviljely oikein rasittaa ja mikä olisi se eettisin ja ympäristöystävällisin tapa hankkia kasveja?

Aihe on todella laaja ja ulkomailta tiedon hankkiminen käytännössä hyvin vaikeaa. Niinpä päätin tässä artikkelissa keskittyä kotimaiseen kasvi- ja kukkatuotantoon. Kotimainen kasvi on todennäköisemmin eettinen kuin ulkomaalainen. Euroopassa ei juurikaan ole lapsityövoimaa, mutta halpatyöntekijöitä käytetään Euroopassakin. Suomessakin ulkomailta puutarhatöihin tulleiden työntekijöiden huonot työ- ja majoitusolot ovat puhuttaneet jonkin verran.

Onko kotimainen kukka sitten ympäristöystävällinen valinta? Asiaa tutkiessani, voisin sanoa, että ei ole, mutta eroa on hurjasti ulkomaiseen kasviin verrattuna. Esimerkiksi espanjassa tomaatti- kasvihuoneviljelijät käyttävät satakertaisesti vettä suomalaisiin verrattuna.

Kaikkein eettisin ja ympäristöystävällisin tapa hankkia kukkia, on saada/ ostaa niitä pistokkaina ystäviltä ja muilta kasviharrastajilta. Facebook- ryhmät ovat oiva tapa kartuttaa kasvikokoelmaansa, ja kasveja voi löytää sieltä jopa ilmaiseksi. Myös kirpputoreilta kannattaa metsästää kukkia. Ostettujen leikkokukkien tilalle kannattaa ainakin kesällä kerätä itse vaikka luonnonkukkakimppuja.

Suomessa varsinainen viherkasvituotanto on vielä melko vähäistä. Noin 30 kasvihuoneviljelijää kasvattaa viherkasveja Suomessa. Mutta kesäkukat ovat lähes sataprosenttisesti ja ruukkukukat viisikymmenprosenttisesti suomalaisia! Suomessa viljellään orvokkeja, joulutähtiä, pelargonioita, hyasintteja, tulilatvoja, narsisseja ja muita kukkivia ruukkukukkia. Myös leikkokukkia viljellään ja niistä suosituin on tulppaani. Leikkokukkia viljellään myös avomaalla.

Kasvit tulevat Suomeen valmiiksi ruukussa, siemeninä, sipuleina ja pistokkaina. Omaakin pistokkaiden kasvatusta on jo Suomessa. Ulkomaisesta pistokkaasta en osaa kertoa, kuinka eettisiä ne ovat, mutta pistokkaiden kuljetus ja varastointi vie kuitenkin paljon vähemmän energiaa, kuin valmiiden viherkasvien kuljetus ja varastointi. Pistokkaiden istutus tarjoaa myös työtä suomalaisille. Puutarha- ala työllistää paljon nuoria ja kouluttamattomia ihmisiä.

Suomessa kasvihuonekasvattajilla on oma Laatutarha-ohjeisto, jonka on laatinut Kotimaiset kasvikset Ry. Kesä- ja kausikukkia sekä viherkasveja kasvattavia kasvihuoneviljelijöitä on Suomessa noin 500. Ohjeistolla on kolme pääteemaa: Ympäristön huomioiva tuotantotapa, terveelliset ja turvalliset kotimaiset tuotteet sekä henkilöstön hyvinvointi. Ohjelmaa noudattava viljelijä voi käyttää Sirkkalehti-merkkiä. Merkki on myös tae kotimaisuudesta. Tampereen alueella näitä yrityksiä ovat ainakin Honkasen puutarha, Vesirannan puutarha, Nihtilän puutarha, Mäkelän puutarha ja Jokilan puutarha. Mukana olevat puutarhat löytyvät Kauppapuutarhaliiton sivuilta kohdasta Kukkien suoramyynti.

Kuinka ympäristöystävällistä kasvihuoneviljely oikein Suomessa sitten on? Ympäristöä rasittaa eniten kasvihuoneiden energiankulutus lämmityksen ja valon takia. Varsinkin kasvukauden pidentyminen on lisännyt kasvihuoneiden energiankulutusta, mutta sadot ovat kasvaneet samassa suhteessa tai jopa enemmän. Kasvihuoneilla käytetään myös hiilidioksidia, jotta kasvit yhteyttävät paremmin.

Suomalaiset kasvihuoneviljelijät käyttävät kasvupohjana etupäässä turvetta, jonka noston ympäristövaikutukset ovat todella suuret. Paikallisesti turpeennosto kuormittaa vesistöjä ja vähentää uhanalaista suoluontoa ja globaalisti se vaikuttaa ilmastonmuutokseen nostosta aiheutuvien kaasupäästöjen takia.

Lannoitteiden, kasvinsuoja-aineiden ja tuholaismyrkkyjen valmistus, varastointi ja kuljetus vievät paljon energiaa ja luonnonvaroja. Kasvit myös istutetaan muoviruukkuihin ja pakataan usein muoviin. Kotimaisten kasvien kuljetuksessakin kuluu energiaa, mutta paljon vähemmän, kuin ulkomailta tuodessa. Myös kasvatustekniikat ovat Suomessa kehittyneet ja samalta pinta-alalta saadaan isompi sato. Led tekniikka on mahdollistanut myös kerroskasvattamisen, jolloin samalle alalle samoilla lämpökustannuksilla saadaan moninkertainen määrä viljelytuotteita.

Kasvihuoneviljelijät ovat Suomessa pystyneet laskemaan hiilijalanjälkeään puoleen reilussa kymmenessä vuodessa! Syynä tähän on kehittynyt Led- valaistustekniikka, lämmön talteenotto ja polttoöljyn korvaaminen puuhakkeella lämmityksessä sekä parantuneet viljelytekniikat. Monet viljelijät myös käyttävät uusiutuvaa ekosähköä ja osa tuottaa sähköä itse muun muassa aurinkokennoilla. Energiankulutuksen väheneminen on tehnyt kotimaisesta kausikukasta kilpailukykyisen ulkomaalaiseen verrattuna.

Entä sitten viherkasvit? Luonnonvarakeskuksen mukaan vuonna 2019 niitä kasvatettiin Suomessa 117:n hehtaarin alalla kasvihuoneissa. Vuosittain niitä kasvatetaan noin 300 000 kappaletta, mikä yllätti lukuna, koska luulin tuotantoa pienemmäksi. Ihmisten tietoisuus eettisyydestä ja ympäristöasioista toivottavasti pakottaa pikkuhiljaa kukkakaupat etsimään kotimaisia vaihtoehtoja ja mahdollistaa kotimaisille viljelijöille myös viherkasvien kasvattamisen lisäämisen.

Laitoin sähköpostia useaan viherkasveja myyvään kauppaan, kysyäkseni heidän kotimaisuusasteestaan viherkasvien osalta. Vastauksia tuli laidasta laitaan ja joistain paikoista vastausta ei kuulunut ollenkaan.

Bauhaus kertoi, että kesä- ja kausikukista suurin osa on kotimaista tuotantoa. Heillä on myös vähäisessä määrin myynnissä kotimaisia viherkasveja nimikkeellä viherkasvimix.

Viherpaja Vantaalta käski olla asiassa yhteydessä tulliin ja kauppapuutarhaliittoon. Hmm. Selailin tullin sivuja ja sieltä ei apua kyllä juurikaan löytynyt, eikä ainakaan tietoja heidän osaltaan. Kauppapuutarhaliiton sivuilla yleistä tietoa oli paljon, mutta olin jo käynyt sivustolla, ennen kuin otin Viherpajaan yhteyttä, joten siitäkään neuvosta en juuri kostunut.

Plantagenista kysyin, kuinka suuri heidän kotimaisuusasteensa on viherkasvien osalta. Sain heiltä vastaukseksi lisäkysymyksen, että mistä nimenomaisesta kasvista on kyse, jonka alkuperän haluan selvittää. Ilmeisesti mitään kokonaismäärää / prosenttiosuutta heillä ei ollut halua/ kykyä ilmoittaa. Plantagenin nettisivuilta en myöskään löytänyt vastauksia. Kotimaisuus ei ainakaan näytä olevan heille mikään agenda. Plantagen on kuitenkin siirtymässä ainakin osittain maatuviin istutusruukkuihin ja heillä on valikoimissa mm. Reilun kaupan ruusuja. Osa vihannes- ja yrttivalikoimasta on luomulaatuista. Kesä- ja kukkivat kausikukat Plantagenissakin ovat todennäköisesti kotimaisia. Onhan sekin nyt jotain.

Viherlandian sivuilla lukee, että ruusut, perennat, joulukukat ja kesäkukat ovat etupäässä kotimaista omaa tuotantoa. Näiden osalta ei ole kuitenkaan tiedossa, ovatko kukkien siemenet, sipulit ja pistokkaat suomalaisia vai ulkomailta hankittuja. Viherlandiasta vastattiin, että haluaisivat lisätä kotimaisten viherkasvien osuutta tuotteissaan. Ongelmaksi on muodostunut kotimaisen viherkasvin epäsäännöllinen saatavuus, korkea hinta ja pieni koko. Tämä saakin pään kääntymään kuluttajan suuntaan. Kuinka paljon enemmän itse olisit valmis maksamaan kotimaisesta kasvista verrattuna ulkomaalaiseen. Itse olisin valmis pulittamaan muutaman euron enemmän.

Prisman nettikaupassa lähes kaikki kukkivat ruukkukasvit, kuten krysanteemit, syklaamit ja tulilatvat sekä lankaköynnökset olivat kotimaisia. Viherkasveja oli tuotu Saksasta, Hollannista ja Tanskasta.

Viherkasvit.net oli ainoa paikka, josta sain kunnollisen kattavan vastauksen ja kehotuksen lisäkysymyksiin, mikäli haluan vielä lisätietoja. Heidän nettisivuillaan on jopa erikseen kategorioitu kotimaiset viherkasvit. Rehellisesti he kertoivat, kuinka heillekin kasveja tulee pistokkaina lähinnä Hollannista, jotka istutetaan ja kasvatetaan Suomessa. Heillä on kuitenkin myös omaakin pistokastuotantoa. 25% heidän myymistään kasveista oli keväällä ja nyt keskikesällä jopa 50% kotimaassa kasvatettua. Viime vuoden tilastoja en saanut, mutta he ovat aloittaneet kotimaisen kasvatuksen suuremmin vasta viime vuonna, joten tilastot eivät kertoisikaan nykytilannetta. Jatkossa Viherkasvit.net pyrkii lisäämään kotimaisuusastetta entisestään. Ulkomailta heille tulee kasveja vain Euroopasta: Hollannista, Tanskasta, Belgiasta ja Italiasta. Osa näistä kasveista voi kuitenkin olla aasialaista alkuperää. Ensi talvena heillä on myös talvikasvatusta ensimmäisen kerran.

Kasvin kotimaisuuden voi varmistaa kasvissa olevasta kasvipassista. Se on esimerkiksi pahvilapussa ruukun reunassa, josta löytyy myös kasvin nimi ja hoito-ohjeita jne. Passi voi olla myös tarralla kiinni kukkaruukusta. Siitä löytää kohdasta D maatunnuksen, joka kertoo, mistä maasta kasvi on kotoisin. Eniten Suomeen tulee kasveja Hollannista ja Tanskasta. Muita tuontimaita ovat muun muassa Saksa, Italia, Espanja, Israel ja Belgia. Kolmansista maista kukkia tulee esimerkiksi Kolumbiasta ja Keniasta.

Käytettyjä lähteitä:

www.luke.fi

www.kauppapuutarhaliitto.fi

www.ruokavirasto.fi

www. kauniistikotimainen.fi

www.tulli.fi

www.bauhaus.fi

www.plantagen.fi

www.viherkasvit.net

www.kukkainfo.fi

www.viherlandia.fi

www.viherpaja.fi

www.huiskula.fi

www.prisma.fi