Ravinnepuutokset ja niiden merkit

Kevät tekee kohta tuloaan ja kasveja saa alkaa taas kunnolla lannoittamaan, kun kasvukausi alkaa. Minulla iso osa kasveista on lisävalon alla talvet, joten olen jatkanut mietoa lannoittamista myös talven ajan. Ilman lisävaloa olevat kasvit ovat saaneet tyytyä pelkkään veteen lähes joka kastelulla.

Sääntönä olen pitänyt, että jos kasvi tuottaa uutta kasvua, olen lannoittanut sitä. Kasvit, joissa ei ole kasvua näkyvillä, ovat saaneet talvella mietoa lannoitetta noin kerran kuussa. Kesällä annan silloin tällöin myös pelkkää vettä, jotta ravinteet eivät kertyisi kasvupohjaan. Lannoittaminen keväällä aloitetaan yleensä helmikuussa, kun päivä alkaa pitenemään.

Noin kerran kuussa annan kasveille mietoa merileväliuosta. Siinä on monia hivenaineita, joita ei lannoitteessa välttämättä ole tai ei ole tarpeeksi. Merilevässä on vain vähän typpeä, fosforia ja kaliumia, joten sitä voi antaa lannoitteen rinnalla.

Kasville tärkeitä alkuaineita on paljon: hiili, vety, happi, typpi, fosfori, kalium, rikki, kalsium, magnesium, rauta, mangaani, kupari, sinkki, boori, molybreeni, nikkeli ja kloori ovat niistä tärkeimmät. Osan aineista kasvi saa ilmasta ja osan kasvualustasta juuriensa avulla.

Tärkeimmät ravinteet kasville ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K). Lannoitepurkin kyljessä ilmoitetaan lannoitteen NPK- määrät. Esimerkiksi NPK 10-5-20, kertoo, että lannoitteessa on 10% typpeä, 5% fosforia ja 20% kaliumia. Toisin sanoen, mitä suuremmat NPK-luvut, sitä vahvempaa lannoite on. Esimerkiksi kaktuslannoitteessa luvut voivat olla 3-3-5, kun taas Puutarhan Kesässä luvut ovat 13-7-20.

Typpi on tärkeää kasvin kasvulle. Typen puutoksessa vanhat lehdet haalistuvat ja varisevat. Myös punertava väri lehdissä voi kertoa typenpuutteesta.

Fosfori on rakennusaineena varsinkin kukinnoissa ja juurissa. Puutos heikentää koko kasvia, kukintaa ja juuristoa. Varsinkin vanhat lehdet ja lehtivarret voivat alkaa punertaa tai lehdet voivat mennä likaisen vihreiksi.

Kalium huolehtii muun muassa kasvin suola- ja nestetasapainosta. Puutos heikentää kasvin kasvua ja voi aiheuttaa vanhojen lehtien reunojen kellastumista. Kasvi on myös herkempi kuivuudelle, jos kaliumia on kasvupohjassa liian vähän.

Rikki vaikuttaa kasvin hyvään kasvuun ja puutteessa kasvin uudet lehdet kellastuvat.

Rauta on tärkeä aine yhteyttämisessä. Puutoksessa kasvin uudet lehdet ovat lehtisuonien välistä kellertäviä ja/ tai raidallisia ja lehtisuonet voivat olla tavallista tummemman vihreitä.

Magnesium osallistuu lehtivihreän muodostamiseen. Puutoksessa vanhojen lehtien lehtisuonien välit kellastuvat tai ruskettuvat pilkuille.

Kalsiumin puutosoireet näkyvät uusissa lehdissä, jotka ovat epämuodostuneita sekä vaaleita. Lehtien reunat voivat alkaa myös ruskistua.

Sinkin puutteen oireina ovat suonten välinen viherkato, versojen kuoleminen, lehtien tiputtaminen ja kasvuhäiriöit.

Kuparia kasvi tarvitsee eniten juurten kasvattamiseen, mutta se auttaa myös yhteyttämisessä. Kuparin puute aiheuttaa heikkoa juurten kasvua ja tekee kasvista kituvan näköisen.