Mikään kasvi ei kasva umpipimeässä, mutta hengissä jotkin kasvit voivat sinnitellä yllättävän vähälläkin valolla. Kasvit voivat myös saada liikaa valoa. Tällöin värit haalenevat, lehtien päät alkavat ruskistua ja koko kasvin lehdet saattavat kuivua ja kärtsähtää.
Kasvit tarvitsevat valoa kasvilajista riippuen eri määriä. Esimerkiksi kirjavalehtiset kasvit tarvitsevat enemmän valoa kuin kokovihreät kasvit ja paksulehtiset kaipaavat yleensä valoa enemmän kuin ohutlehtiset kasvit. Luonnossa maanpeitteenä kasvavat kasvit pärjäävät vähemmällä valolla kuin korkealle yltävät kasvit.
Kiitos valoisten öiden, viherkasvi kuin viherkasvi saa Suomessa tarpeeksi valoa keskikesällä, oli se sitten millä tahansa ikkunalla. Talvella kuitenkin pohjoisikkuna on lähes kaikille kasveille liian pimeä paikka. Itä- ja länsi-ikkunalla tilanne on parempi ja kasvit selviävät talven yli yleensä hyvin, hieman tietenkin kasvista riippuen. Kesäisin itä- ja länsi-ikkuna tarjoaa erinomaiset olosuhteet kasveille valon osalta. Eteläikkuna on talvella kasveille paras paikka, mutta kesäisin eteläikkuna voi olla monelle kasville liian kuuma.
Kasvi voi saada liian vähän valoa monesta syystä. Liian pölyinen kasvi ei pysty hyödyntämään valoa hyvin. Myös ikkuna voi olla niin likainen, ettei valo pääse kunnolla kasvin luokse. Mahdolliset verhot ja sälekaihtimet blokkaavat valon osittain tai kokonaan. Ikkunoiden edessä voi olla valoesteitä, kuten rakennuksia, puita ja katoksia. Itse ikkunassa voi olla myös valoa heijastava pinnoite. Kasvi voi olla myös sijoiteltu valoon nähden väärin. Kasvin paikka on ikkunalla, mikäli et anna kasville keinovaloa. Tosin kesällä eteläikkunalla kasveja voi nostella sisemmälle huoneeseen ja valo silti riittää.
Mistä sitten tietää, että kasvi saa liian vähän valoa?
Yleinen liiasta pimeydestä johtuva vaiva kasvilla on lehtien tiputtaminen alhaalta/ vanhimmasta alkaen. Varjoviikuna, siroliuska-aralia ja kumipuu on tästä hyviä esimerkkejä. Lehtien tiputtelun voi aiheuttaa valo-olosuhteiden muutos, kuten kasvin muuttaminen varjoisampaan paikkaan tai yksinkertaisesti talven tulo. Kaljukin kasvi voi lähteä kuitenkin tekemään uusia lehtiä, kun valoa on keväällä enemmän tarjolla. Myös caladiumit ja alokasiat voivat näivettää itsensä kokonaan liian hämärässä.
Liikakastelun merkkejä ilmaantuu herkemmin kasveille, jotka ovat liian vähäisessä valossa. Lehdet kellastuvat tai niihin ilmestyy ruskeita keltareunaisia läikkiä helpommin, mitä pimeämmässä kasvi on. Yleensä tähän auttaa kastelun vähentäminen, mikäli valoa ei pystytä tarjoamaan enempää.
Yleinen vaiva kasvilla liian vähäisessä valossa on kasvun tyrehtyminen. Tämä ei kuitenkaan ole vaarallista, ellei kasvissa näy muita huonovointisuuden merkkejä. Kasvi voi olla kasvamaton pitkäänkin, mutta aloittaa kasvun, kun alkaa saada enemmän valoa. Talvella kasvi ei kasva mutta kesällä kasvaa. Kun kasvu tyrehtyy syksyllä, pitää lannoittaminen lopettaa.
Pitkät lehtivälit ja hontelo varsi ovat selkeitä merkkejä liian vähästä valosta. Kun valoa on vähän, kasvi yrittää kasvaa korkeammaksi, toisin sanoen kasvi kurkottelee valoa kohti. Koska valoa on vähän, ei kasvilla ole energiaa tehdä varresta tukevaa, vaan se jää ohueksi ja huteraksi. Esimerkiksi mehitähti voi alkaa kasvaa paljonkin korkeutta, mikäli valoa on sille liian vähän.
Hämärässä kasvavan kasvin lehdet jäävät pieniksi. Tyypillisin esimerkki tästä on peikonlehti. Mitä enemmän se saa valoa, sitä isommiksi sen lehdet muuttuvat. Itse en pidä peikkojani kovin voimakkaan valon alla, sillä en halua niiden alkavan tehdä jättilehtiä.
Kirjavalehtisillä kasveilla liian vähäinen valo voi aiheuttaa lehtien valkoisten osien ruskettumista. Kasvi yhteyttää vain vihreillä kasvinosillaan. Kun valoenergiaa on liian vähän, alkaa kasvi kuolettaa hyödyttömiä valkoisia kasvinosiaan, jotta vihreillä kasvinosille on enemmän energiaa ja ravinteita. Tyypillisiä valkoisten osien ruskettajia ovat mielestäni kultaköynnökset ja variegata peikonlehti. Kasvi voi myös tehdä vähemmän variegatiota lehtiinsä, mikäli valoa on vain vähän tarjolla. Tilanteen voi korjata lisäämällä valon määrää.
Usein kasvien värit haalistuvat liian hämärässä esimerkiksi juorut, värinokkoset, ametistipensas ja samettilehti vihertyvät, mikäli valoa on vain vähän tarjolla. Tummanvihreät lehdet voivat muuttua hämärässä vaaleiksi/hailakoiksi. Tälläiset kasvit voi leikata keväällä alas ja aloittaa kasvu alusta. Leikatessa syntyneet pistokkaat voi myös laittaa juurtumaan.
Monet kasvit eivät kuki liian hämärässä. Vasta kun kasvin siirtää valoisampaan paikkaan, kukkiminen alkaa.