Aina ennen kasvien myrkyttämistä pitää varmistua, että huonekasvissa oikeasti on jotain tuholaisia. Yleisimmät tuholaiset ovat ripsiäiset, vihannespunkit, villakilpikirvat, kirvat, juurikirvat, kilpikirvat, jauhiaiset ja punapunkit. Nämä kannattaa opetella tunnistamaan. Kasveissa voi kiipeillä myös hyödyllisiä ötököitä kuten hyppyhäntäisiä, petopunkkeja ja hämähäkkejä. Yleensä kasvupohjassa olevat ötökät ovat harmittomia tai jopa hyödyllisiä (poislukien juurikirvat ja harsosääsken toukat). Harsosääskien toukat syövät kasvien hiusjuuria ja ne voivat olla haitaksi taimille. Aikuiset kasvit eivät niistä juurikaan kärsi.
Kun tuholaiset on tunnistettu, on aika miettiä tuhoamiskeinoja. Myrkkyjen tilalta voi käyttää petohyönteisiä, joita saa tilattua Biotus Oyltä. Heiltä löytyy pedot suurimpaan osaan tuholaisista. Ihan ensimmäiseksi saastuneet kasvit kannattaa kuitenkin viedä suihkuun ja pestä ne huolellisesti. Myös saastuneiden kasvien lähellä olleet kasvit on hyvä viedä suihkuun. Suihkuttelun ajaksi kannattaa kasvupohja suojata esimerkiksi muovipussilla, jotta tuholaiset eivät tipu kasvupohjaan. Kirvoihin saattaa riittää pelkkä kasvin huolellinen pesu, mutta muuten suihku on yleensä vain ensiapua kasville ja vähentää tuholaisten määrää.
Saastuneet kasvit erotetaan mahdollisuuksien mukaan muista kasveista, jotta ongelma ei suotta leviä. Kun yhdestä kasvista löytyy tuholaisia, ovat ne todennäköisesti levinneet muihinkin kasveihin. Esimerkiksi ripsiäiset leviävät tehokkaasti kasvista toiseen ja niitä löytyessä kannattaakin myrkyttää kaikki talouden kasvit. Vihannespunkit ovat huonompia leviämään, mutta niitä voi kulkeutua kasvista toiseen kasvien koskettaessa toisiaan sekä kasvinhoitajan käsissä ja vaatteissa.
Myrkkyjä on kahdenlaisia: systeemisiä ja ei systeemisiä. Systeemiset myrkyt imeytyvät kasviin, tehden kasvista myrkyllisen syödä jopa kahdeksaksi viikoksi. Ei systeeminen myrkky taas jää kasvin pinnalle tehden kasvin koskettamisesta myrkyllistä. Ei systeemisen myrkyn tehoaine hajoaa melko nopeasti, kasvin pinta ei ole myrkyllinen päiväkausia.
Systeemisiä myrkkyjä ovat esimerkiksi Substral tuhohyönteisspray, jossa tehoaineena on asetamipridi ja Provanton spray ja kasvupohjaan laitettavat myrkkypuikot, joissa tehoaineena on flupyradifuroni. Ei systeemisiä myrkkyjä ovat esimerkiksi Substralin kirvaspray ja Prutzit myrkky, joissa tehoaineena on pyretriini. Pyretriini on luontoystävällisempi vaihtoehto, sitä saa käyttää myös luomuviljelyssä. Valitettavasti se on joskus tehottomampi kuin systeemiset myrkyt ja yleensä sillä myrkyttäessä tarvitsee tehdä useampi myrkytys. Esimerkiksi ripsiäisiin myrkytyksiä tarvitaan kerran viikossa kahden kuukauden ajan, sillä aine ei tapa lehtisolukkoon munittuja ripsiäisen munia. Muihin tuholaisiin pyretriini tehoaa melko hyvin ja sillä kannattaakin aloittaa myrkytys. Mikäli tuholaiset eivät taltu pyretriinillä, vasta sitten otetaan käyttöön systeeminen myrkky. Syötäville kasveille systeemistä myrkkyä ei tietenkään voi laittaa.
Pyretriini valmistetaan dalmatianpietaryrtistä. Pyretriinin koostumus vaihtelee hieman dalmatianpietaryrtin vuotuisista kasvuoloista riippuen, joten siihen ei kehity helposti vastustuskykyisiä kantoja. Systeemisiin myrkkyihin taas resistenssi kehittyy paljon helpommin. Mikäli yksi systeeminen tehoaine ei taltuta tuholaisia, kannattaa vaihtaa tehoaine toiseen. Mikäli molempien systeemisten myrkkyjen laiton jälkeen (kaksi kertaa molempia) tuholaisia näkyy, jää vaihtoehdoksi pyretriinikäsittely useamman kerran ja/tai petohyönteiset, sillä tuholaiset saattavat olla vastustuskykyisiä systeemisille myrkyille.
Myrkyttäessa pitää huolehtia omasta ja muiden asunnossa olijoiden turvallisuudesta. Ainakin kumihanskat ja kasvomaski kannattaa pukea päälle, kun aloittaa myrkyttelyn. Tilassa, jossa myrkytys tehdään, tulisi olla hyvä ilmanvaihto, jotta myrkkyhöyryt eivät jää huoneeseen pyörimään. Ulkona myrkytystä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä myrkylle altistuvat silloin myös luonnon eläimet kuten pölyttäjähyönteiset.
Myrkkyjä ei saisi päästää vesistöihin. Siksi esimerkiksi kylpyhuoneessa lattia kannattaa suojata muovilla tai sanomalehdellä, jotta myrkkyä ei mene viemäriin. Kun myrkytys on tehty, kannattaa suojus päästää kuivumaan. Sanomalehdet voi viedä roskikseen, mistä ne päätyvät poltettaviin roskiin. Tilanne ei ole optimaalinen, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei oikeastaan ole. Suojamuovin voi kuivumisen jälkeen viikata kannelliseen laatikkoon ja käyttää samaa suojaa taas, mikäli tuholaisia tulee uudestaan tai teet uusintamyrkytyksen.
Kasvit tulisi myrkyttää mahdollisimman huolellisesti kauttaaltaan. Lehtien ala- sekä yläpinnat sumutetaan, samoin varsi ja lehtivarret. Aukeamattomia lehtirullia voi yrittää hieman availla ja saada myrkkyä rullan sisään. Lehtirullat kannattaa ihan leikata pois, mikäli raaskii ja haluaa pelata varman päälle. Ne ovat esimerkiksi ripsiäisillä suosittuja lymypaikkoja.
Kun kasvi on myrkytetty, sen annetaan valua ja kuivua myrkytyspaikassa ennen omalle paikalleen siirtoa. Lehdillä kuivuvan myrkkynesteen höyryt eivät tällöin ajaudu huoneilmaan. Myrkytystilan ovi kannattaa pitää kuivumisen ajan kiinni ja tilaa kannattaa tuulettaa. Tällöinkin höyryjä joutuu tuuletuksen myötä ulos altistamaan luonnon hyönteisiä, mutta sitä on vaikea estää kokonaan.
Kasvit, joita ei voi viedä myrkytystilaan (esim. liian iso kasvi) , kannattaa myrkyttää Provanton kasvupohjaan upotettavilla myrkkypuikoilla. Yleensä huonekasvit kestävät sumutettuja myrkkyjä hyvin, mutta ainakin ohutlehtisille kasveille kannattaa myrkkyä ensin suihkia yhteen lehteen ja katsoa kestääkö lehti myrkytyksen. Myrkytykseen reagoiville kasveille voi myöskin käyttää Provanton myrkkypuikkoja. Myrkkypuikot ovat oivallisia myös juurikirvojen häätöön. Puolikkaan puikon voi liottaa muutamaan litraan vettä ja kastella tällä vedellä kasvupohjat.
Aina ennen myrkytystä, tutustu tuotteen tuoteselosteeseen ja käyttöohjeisiin. Vältä aina turhaa myrkyttämistä.