Löysin autotallista kultamaalia ja mustaa Miranolia. Pidän saviruukun mallista ja siitä, että se imee itseensä liiallista kosteutta kasvupohjasta. Halusin pari ruukkua, jotka olisivat jotain muuta kuin terracottan värisiä. Niinpä päätin maalata ruukut löytämilläni maaleilla.
Otin ensin maalattavaksi koekappaleeksi pienen saviruukun. Maalasin ruukun pensselillä kahteen kertaan. Ruukun pintaan jäi ikävät siveltimen vetojäljet pensselistä. Asiaa olisi kenties auttanut maalin ohentaminen, mutta pelkäsin, että sitten maalipintaan tulee valumajälkiä. Kultamaali kuivui nopeasti, joten maalaus sujui jouhevasti. Nähtäväksi jää, pysyykö kultamaali ruukun pinnassa, kun ruukku kostuu.
Toisena maalasin kultamaalilla isomman saviruukun. Vaihdoin tekniikkaa ja töpötin maalin ruukun pintaan pienellä sienellä. Maalasin vain yhden kerroksen, sillä se peitti ruukun melko hyvin. Pinta jäi mattaisemmaksi töpötysmetodilla kuin pensselillä maalattaessa. Maalasin myös ruukun yläosan sisäpuolelta, jotta mullan pinnan yläpuolelle näkyviin jäävä sisäpintaosa ruukusta ei ole erivärinen kuin ulkopinta.
Kolmanneksi maalasin ison saviruukun mustalla Miranolilla. Käytin jälleen sientä. Otin sieneen vain vähän maalia kerrallaan, sillä halusin saviruukun oranssin värin kuultamaan mustan maalin seasta. Lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Ohuemmissa maalikohdissa ruukun oma väri kuultaa mustan maalin lävitse. Miranolin luulisi pysyvän kiinni ruukun pinnassa, mutta aika näyttää irtoileeko maali. Miranolin kuivuminen otti kaksi päivää.
Maalattu saviruukku ei hengitä kuten maalaamaton. Toisin sanoen kasteluväli on pidempi, kuin maalaamattoman ruukun kanssa. Itse tein vain yksivärisiä ruukkuja, mutta maalaamisessa vain taivas on rajana. Ei ole myöskään pakollista maalata koko ruukkua. Siihen voi tehdä myös vain kuvioita ja raitoja esimerkiksi maalarinteipin avulla tai sapluunalla. Tällöin myöskään ruukun hengittävyys ei juurikaan muutu, kun osa ruukusta on paljaalla pinnalla.