Keväässä parasta ovat nousevat ensimmäiset kukat. Pihallani on monenlaista toukokuun kukkijaa, joista muun muassa narsissit ja krookukset ovat jo lopettaneet väriloistonsa.
Tulppaaneista (Tulipa) olen saanut nauttia oikein urakalla, sillä istutin kukkapenkkiin syksyllä yli 50 uutta sipulia vanhojen sekaan. Tulppaanien kaverina kasvaa ahomansikkaa (Fragaria vesca), joka alkaa kukkia silloin, kun osa aikaisimmista tulppaaneista alkaa lakastua. Olen saanut ahomansikan leviämään parin neliön alueelle kukkapenkissä.
Myös jänisten kolmena vuonna kuorima omenapuu (Malus) alkaa näyttää toipumisen merkkejä, kun olen saanut sen kahtena keväänä suojattua jäniksiltä. Yksi haara kukkii melko runsaastikin (No ainakin edellisvuosiin verrattuna.) Puu on viisi/kuusi vuotta sitten istutettu ja se on tähän mennessä tuottanut kaksi omenaa. Nyt luvassa on omenoita monen oksan verran.
Syreenin (Syringa) kukat tuoksuvat ihanalle. Kun tuuli heiluttaa pensaan oksia, tuoksu leviää kasvin ympärille. Pidän takapihani syreenit pieninä rajulla leikkamisella, jolloin niiden kukinta on heikkoa. Yleensä säästän muutaman oksan leikkaamiselta, jotta näihin oksiin ilmestyisi kukkia pihan tuoksumaailmaa runsastamaan.
Kielo (Convallaria majalis) on istutettu varjoisaan kukkapenkkiin. Samassa kukkapenkissä on sinikuunliljoja, jotka peittävät kukkineet ja kuihtuvat kielot alleen. Yleensä kielo on avannut kukkansa toukokuun puolella, saapi nähdä ehtivätkö tänä vuonna aukeamaan ennen kesäkuun alkamista.
Maahumala (Glechoma hederacea) on maanpeitekasvi, jolla on suloiset siniset kukat, jotka kurottelevat ylöspäin kasvuston seassa. Maahumala on kova leviämään, mutta olen antanut sen vallata alueita nurmikolta. Pihamme maa on melko savista ja nurmikko kasvaa paikkapaikoin huonosti, joten maahumala saa rauhassa peitellä aukkopaikkoja. Maahumala kasvaa niin valossa kuin varjossakin.
Rönsyakankaalia (Ajuga) kasvaa takapihalla kivipenkereessä kivien väleissä. Kasvi leviää vahvojen rönsyjen avulla ja olenkin harventanut kasvustoa aina kukinnan päätyttyä, jotta se ei valtaa tilaa muilta kivipenkereen kasveilta. Kasvustoa pitää siistiä myös loppukesästä, jotta kasvista ei tule resuisen näköinen.
Mirrinminttu (Nepeta x Vaassenii) on mielestäni tosi kiva leikkokukka, jonka aromikas tuoksu saa toiset kissat aivan sekaisin. Istutin alunperin mirrinmintun takapihalle kissaamme varten. Mirrinmintut kasvavat kivipenkereessä, johon paistaa koko päivän aurinko. Arvata saattaa, että jo edesmennyt kissani viihtyi mirrinminttuviljelmässä erinomaisesti ja makoili sen aina kasvamaan miten sattuu. Mirrinminttu kukkii pitkin kesää, jos sen latvat leikkaa aina kukintojen kuihtuessa.
Kevätvuohenjuuri (Doromcum orientale) on yksi lempparini kevätkukkijoiden joukossa. Kauniin kirkkaanvihreät lehdet kasvavat tiiviinä mattona jo aikaisin keväällä. Kukinnan jälkeen lehdet pysyvät koko kesän kauniina ja tiheänä, joten rikkaruohoja kasvaa kasvuston seassa vähän. Kirkkaankeltaiset kukat saavat kesämielelle. Kevätvuohenjuuri tuoksuu mausteiselle, kun sen oksia, lehtiä tai juuria käsittelee.
Seuraavaksi jään odottelemaan kesäkuun alun kukkijoita…