Hyötykasveilla typen (N) puute pienentää oleellisesti satoja. Typpi on yksi tärkeimmistä alkuaineista kasveille fosforin (P) ja kaliumin (K) lisäksi, joka vaikuttaa kaikkeen kasvin kasvuun ja lehtivihreän muodostumiseen. Typpeä on paljon kaikissa kasvulannoitteissa. Jotkin kukkiville kasveille tarkoitetut lannoitteet saattavat sisältää viherkasveille liian vähän typpeä verrattuna muiden ravinteiden määrään. Myös puutarhan syyslannoitteet ovat vähätyppisiä. Typen määrä kerrotaan usein isoin numeroin lannoitepurkin kyljessä. Kun purkissa on kolme numeroa (Esimerkiksi 7-3-6), kertoo ensimmäinen luku typen painoprosentin lannoitteen kokonaispainosta. Mitä suurempi luku on, sitä vahvempaa lannoite on ja sitä vähemmän sitä pitää annostella. Kaksi viimeistä lukua kertovat lannoitteen sisältämän fosforin ja kaliumin määrän.
Typen puute näkyy hentona kasvuna, pienenä kukintana ja onnettomana juurten kasvuna. Kasvin osat menevät vaaleanvihreiksi tai keltaisiksi vanhimmista alkaen ja lopulta lehdet alkavat tippuilla. Lehdet voivat mennä myös hieman oranssin värisiksi. Tällöin kannattaa kokeilla kasvulannoitteen lisäämistä. Annosteluohjetta ei saa kuitenkaan ylittää.
Typen saanti voi häiriintyä monestakin syystä, mutta ilmeisin on lannoittamisen unohtaminen kasvukaudella. Kasveja olisi hyvä lannoittaa helmikuulta marraskuulle noin joka toisella kastelulla kasvista riippuen. Nopeakasvuiset kasvit tarvitsevat enemmän ravinteita, kuin hidaskasvuiset. Mitä enemmän kasvi saa valoa, sitä enemmän se käyttää ravinteita. Talvella kasveja ei tarvitse lannoittaa, ellei kasvi ole kasvivalon alla.
Jos kasvin juuret ovat vahingoittuneet esimerkiksi liian märkyyden takia, ei kasvi pysty imemään kasvupohjasta typpeä, eikä muitakaan ravinteita. Tällöin kasvia voi lehtiruokkia miedolla lannoitevedellä sumuttamalla lannoitevesi kasvin lehdille. Kasvupohja päästetään kuivaksi ennen seuraavaa kastelua.
Kasvit tarvitsevat pääravinteiden (typpi-fosfori-kalium) lisäksi monia sivu- ja hivenravinteita. Näitä ovat magnesium, kalsium, sinkki, rauta, mangaani, rikki, kupari, natrium, koboltti, molubpeeni ja boori. Mikäli näitä aineita ei ole tarpeeksi kasvupohjassa, häiriintyy myös typen imeytyminen kasviin, vaikka sitä olisi kasvupohjassa riittämiin. Kannattaakin ainakin välillä antaa kasveille ravinnetta, jossa on näitä kaikkia ravinteita. Tällaisia lannoitteita ovat esimerkiksi GreenCaren Puutarhan Kesä-ravinteet. Sivu- ja hivenravinteita voi antaa myös erikseen omista purkeistaan, mikäli omasta pääravinteesta ei näitä kaikkia alkuaineita löydy; ainakin jotain CalMag-lisäravinnetta (Kalsium-magnesium) kannattaa käyttää silloin tällöin, jos omassa lannoitteessa niitä ei ole. CalMag- lannoitteita löytyy viljelyn erikoisliikkeistä kuten Vplux Oy:stä.
Runsastyppisiä ravinteita ovat esimerkiksi eläinten lannat. Kanankakkaa voi laittaa viherkasvia istuttaessa ruukun pohjalle. Pohjalta tavara ei aiheuta pahoja hajuhaittoja. Itse en ole voinut kanankakkaa käyttää, sillä se tuoksuu koiramme nenään ja kukkaruukut alkavat kiinnostaa liikaa. Puutarhaankaan en ole sitä voinut levittää, sillä koira syö ne kaikki suihinsa. Uudessa mullassa on yleensä paljon typpeä, joten mullanvaihdon jälkeen typpilannoitetta ei muutamaan viikkoon tarvita.