Mietityttääkö uhanalaisten kasvilajien kauppa? Pelkäätkö ostavasi vahingossa kasvin, joka onkin kerätty luonnosta ja uhanalainen? Ei hätää, voit hieman rentoutua, sillä Suomessa on erittäin epätodennäköistä, että hairahdut ostamaan uhanalaisen luonnosta kerätyn kasvin.
Kansainvälinen CITES sopimus rajoittaa kaupankäyntiä luonnonvaraisilla uhanalaisilla lajeilla. Se on yksi maailman kattavimmista ympäristösopimuksista. Sopimuksen piiriin kuuluu 30 000 kasvilajia. Sopimuksen on allekirjoittanut 180 maata ja Suomi on ollut mukana vuodesta 1976. CITES- lajit päivitetään kolmen vuoden välein ja niiden määrä on vuosien saatossa lisääntynyt huimasti. Kasvien osalta siemenet eivät kuulu sopimuksen piiriin.
Sopimuksessa uhanalaiset ja luonnonvaraiset lajit on laitettu kahteen eri ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä on uhanalaiset lajit, joiden kansainvälinen kauppa on kokonaan kielletty ja toisessa ryhmässä kasvit, jotka ovat vaarassa uhanalaistua, jos kansainvälistä kauppaa ei rajoiteta. Sopimus koskee kasveja, niiden osia ja niistä valmistettuja tuotteita. Kiellot koskevat luonnosta kerättyjen kasvien kauppaa, puutarhoilla kasvatetuilla kasveilla saa käydä kansainvälistä kauppaa luvanvaraisesti. Luvat myöntää paikalliset ympäristöviranomaiset. Tällaisia kasveja ostavat harrastajat ovat suuressa merkityksessä lajien säilymisen kannalta ajateltuna ja ylläpitävät osaltaan kasvikannan säilymistä.
Sopimuksen piiriin kuuluvat lähes kaikki orkideat ja kaktukset. Myös ilmakasveja, aloeita, lumimarjoja, mehityräkkejä ja käpypalmuja löytyy paljon listalta. Kasveja kerätään luonnosta muun muassa viherkasveiksi, kosmetiikkaan ja lääkeaineisiin. Onneksi kasvien kerääminen luonnosta on pääsääntöisesti kalliimpaa ja työläämpää, kuin niiden kasvattaminen, mikä kannustaa viljelemään kasveja, eikä keräämään niitä. Laitoskasvatetut kasvit ovat myös yleensä paremmassa kunnossa kuin luonnosta kerätyt. Maailmalla on kuitenkin keräilijöitä, jotka nimenomaan etsivät uhanalaisten kasvien villimuotoja. Nämä ovat niitä kasvimaailman norsunampujia, joiden ajatuksen juoksua on vaikea ymmärtää.
Olin yhteydessä Tampereen Luontokauppaan ja kysyin kuinka he varmistavat, etteivät heidän myymänsä ilmakasvit ole luonnosta kerättyjä uhanalaisia kasveja. Sain heiltä asiallisen ja nopean vastauksen: EU:ssa on yhteinen lainsäädäntö, eikä luonnosta kerättyjä uhanalaisia lajeja saa tuoda EU:n alueelle ollenkaan. Myös EU:n sisällä tapahtuvassa uhanalaisten lajien kaupassa on oltava luvat kunnossa, eli toisin sanoen niiden pitää olla tarhoilla kasvatettuja. Suomeen tulevat ilmakasvit ovat pääsääntöisin lähtöisin USA:laisilta kasvattamoilta, joista ne kuljetetaan Euroopan kukkatukkuihin. Näiden kasvien on oltava kasvatettu USA:ssa, jotta niille saa vientiluvan. Luontokaupan ilmakasvit tulevat pieneltä tarhalta jostain Euroopasta. Tarha hankkii kasveja myös Atlantin takaa USA:sta.
Kasvilla pitää siis olla lähtömaastaan vientilupa ja vastaanottomaastaan tuontilupa. Lupia valvoo ympäristöviranomaisten lisäksi tulli. Suurin riski, että ostat vahingossa uhanalaisen kasvin on silloin, jos ostat kasvin ulkomaanmatkalla. Mikäli ostat kasvin EU:n ulkopuolelta, tulee sillä maahantuodessa olla ulkomaisen viranomaisen myöntämä terveystodistus. Jos todistusta ei ole, tulli voi takavarikoida kasvin. Siksi EU:n ulkopuolelta ei kannata kasveja tuoda Suomeen ollenkaan, vaan yrittää löytää kasvi joltain vastuulliselta eurooppalaiselta kasvikauppiaalta. Ulkomailta tulleissa kasveissa voi myös olla eksoottisia hyönteisiä tai kasvitauteja, joiden leviäminen tänne haluttaisiin estää. Myös ulkomailta ostetussa kosmetiikassa, rohdoissa ja koriste-esineissä voi olla käytetty uhanalaista kasvilajia. Myös tällaiset tuotteet tulli huomatessaan takavarikoi. Jos teko on tahallinen, siitä voi saada myös rangaistuksen.
Myös ns. jalostettujen hybridien valinta on tae siitä, ettet kannata vahingossa uhanalaisten lajien kauppaa. Nämä hybridit on jalostettu useammasta lajikkeesta nimenomaan viherkasveiksi, eikä niitä ole luonnossa laisinkaan. Tällöin kasvi ei voi olla luonnosta kerätty ja uhanalainen. Mm. begonioita ja köynnösvehkoja on olemassa lukuisia jalostettuja hybridejä. Toiselta harrastajalta saatu pistokas on kuitenkin aina eettisin ja ympäristöystävällisin vaihtoehto. Myös kotimaisten vaihtoehtojen suosiminen kannattaa. Jokaisessa myytävässä kasvissa pitäisi olla kiinni kasvipassi. Passi on esimerkiksi pahvilappu tai tarra, joka on kiinnitetty ruukkuun. Siitä näkee kasvin kotimaan.
