Minulla on etupihalla eteläseinustalla tarhajukkaviini ”Zilga”. Tarhajukkaviini pärjää hyvin avomaalla, kun taas aitoviiniköynnös talvehtii huonosti Suomessa. Tarhajukkaviini tekee hieman pienempiä rypäleitä kuin aitoviiniköynnös. ”Zilgan” rypäleissä on melko paljon siemeniä, joten niiden syöminen on hankalaa, mikäli ei halua purra siemeniä rikki. Siemenien maku on hyvin karvas. Niinpä olenkin keittänyt rypäleistä mehua yhdessä omenan kanssa. Mehusta on tullut todella hyvää ja värikin miellyttää silmää enemmän kuin pelkkä omenamehun väri.
Viiniköynnös kasvattaa alkukesästä pitkiä varsia, jotka vievät kasvilta energiaa sadon kustannuksella. Siksi viini kannattaakin leikata keskikesällä. Itse yritän tehdä leikkauksen näin heinäkuun alussa ja poistan lähes kaikki kesän aikana kasvaneet uudet varret. Mikäli haluaa leikata jo puutuneita varsia, niiden leikkaus tapahtuu loka-marraskuussa.
Leikkaan varren poikki heti lehden yläpuolelta, jotta köynnökseen ei jää rumia kuivuvia varren tököjä. Leikkaus tapahtuu varren viimeisen rypäletertun jälkeen olevan lehden jälkeen. Lehti jätetään suojelemaan rypäleitä sateelta ja paahtavalta auringolta.
Myös rypäleitä voi leikkauksen yhteydessä vähentää. Itse poistan pienimmät, huonokuntoiset ja liian tiheässä olevat rypäletertut. Näin köynnöksellä on enemmän energiaa jäljelle jääneiden rypäleiden kasvattamiseksi, niistä tulee isompia ja mehukkaampia.
Leikatuista lehdistä voi valmistaa viininlehtikääryleitä. Lehdet ryöpätään suolavedessä ja niihin kääritään riisi-maustetäyte ja paistetaan tunti uunissa.