Puutarha

Viiniköynnös avomaalla Tampereella.

Etupihamme eteläseinustalla elelevän viiniköynnöksen on istuttanut asuntomme edellinen omistaja. Olen päätellyt, että kyseessä on Zilda-lajike, koska köynnös tekee miedonmakuisia tummia rypäleitä, joissa on melko paljon siemeniä ja joka kestää koviakin pakkasia suojaamatta. Köynnös on rungostaan päätellen ollut seinustalla jo jonkin tovin.

Zilda lajike ei itseasiassa ole aitoviiniköynnös vaan tarhajukkaviini. Zilda on kotoisin Latviasta ja se on kehitetty kestämään kylmiä oloja ja se kypsyttää rypäleensä nopeasti, joten ne ehtivät valmiiksi lyhyessä Suomen kesässä. Satoa avomaalla kasvatetusta Zildasta saa syyskuussa.

Tarhajukkaviinin kasvatus eroaa hieman aitoviiniköynnöksen kasvattamisesta. Aitoviiniköynnös nimittäin viihtyy hyvin kalkitussa maassa, kun taas tarhajukkaviinit pitävät yleensä happamasta kasvualustasta. Aitoviiniköynnös ei myöskään yleisesti pärjää avomaalla, vaan on kasvatettava ruukussa tai kasvihuoneessa. Ruukun halkaisijan pitää olla vähintään 50cm ja se nostetaan talveksi johonkin viileähköön tilaan. Aitoviiniköynnös tarvitsee yleensä myös talvisuojausta, toisin kuin tarhajukkaviini. Hyvin nuori tarhajukkaviini kannattaa kuitenkin suojata talvella varmuuden vuoksi. Versot voi yksinkertaisesti irrottaa tuestaan ja asetella maahan ja peittää esim hiekalla tai muulla kateaineella.

Tarhajukkaviini istutetaan 50cm x 50cm x 50cm kuoppaan, joka täytetään havu-rodomullalla. Mullan pinta nostetaan 5 cm ylemmäs kuin kaupan ruukussa oleva multa. Istutuksen jälkeen köynnöstä kastellaan säistä riippuen päivittäin tai hieman harvemmin. Aitoviiniköynnös istutetaan kalkkipitoisempaan multaan. Viiniköynnös tarvitsee jonkinlaisen tuen kasvaakseen ylöspäin. Omani on kiinnitetty seinään lenkeillä ja rautalangalla.

Viiniköynnökset leikataan keskikesällä ja loppusyksystä/alkutalvesta. Itse tein kesäleikkauksen heinäkuun lopulla, eli olen asian kanssa hieman myöhässä tänä vuonna. Liian myöhäinen leikkuuajankohta hidastaa rypäleiden kypsymistä. Nuorena köynnöksestä annetaan 2-3 verson kasvaa eri suuntiin ja vuosittain ne leikataan halutulta korkeudelta. Omassani on harmillisesti jätetty kolme versoa kasvamaan samaan suuntaan ja vain yhden olen ohjaillut itse kasvamaan maata pitkin eri suuntaan kuin kolme muuta. Tarkoituksena on loppusyksystä poistaa yksi sumpussa kasvavista oksista. Syysleikkaus tehdään lehtien varisuttua ja silloin voi leikata myös vanhoja puutuneita oksia, mikäli köynnös kaipaa nuorennusta.

Kun köynnös on kasvanut sopivan korkuiseksi, siitä leikataan kesällä kaikki uudet versot pois. Verso katkaistaan viimeisen rypäletertun jälkeisen lehden yläpuolelta. Näin lehti jää suojaamaan rypäleterttua esimerkiksi sateelta ja auringolta. Myös rypäleitä kannattaa karsia, jos niitä on kovin paljon. Omaani jätin reilut 20 terttua rypäleitä ja poistin kaikki pienet ja heikosti kehittyneet tai liian lähellä muita terttuja kasvavat tertut.

Viiniköynnöksiä kannattaa lannoittaa maltillisesti. Liian suuri typpimäärä saa köynnöksen kasvattamaan vartta muttei rypäleitä. Elokuusta eteenpäin annetaan puutarhan syyslannoitetta, mutta sitäkin maltillisesti. Aitoviiniköynnöksille kannattaa antaa kalkkia silloin tällöin, tarhajukkaviinille ei anneta kalkkia, koska se pitää happamasta maaperästä. Aitojukkaviiniä voikin lannoittaa havu-rodolannoitteella tai kaataa sille reippaasti laimennettua kahvia pari kertaa kesässä.

Köynnös leikkaamisen jälkeen.

Saatat olla kiinnostunut:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: