Tätä hienoa kasvia myydään usein alocasiana, mutta se ei kuulu alocasioihin. Se on kuitenkin vehkakasvi kuten alocasiatkin. Kasvi on kotoisin Solomoninsaarelta Oceaniasta, mistä se löydettiin 1880-luvulla ja se on trooppisilla alueilla nykyisin suosittu puutarhakasvi. Kasvi voi kukkia ja sen kukka on vehkoille tyypillinen yhden paksun suojalehden sisällä oleva vaalea pötkylä. Cyrtosperma johnstonii on myrkyllinen.
Ostin tämän kasvin täysin sokkona Viherpajalta Vantaalta. En tiennyt kasvista mitään, joten tutustuin sen hoitoon netissä. Paljastuikin, että tuli ostettua melko isoksi kasvava kasvi. Optimaalisissa olosuhteissa kasvi voi saada 2,5 metriä pitkät lehtivarret ja lehden lavalla voi olla pituutta yli metri. Onneksi ruukussa sisätiloissa kasvi jää pienemmäksi. Mutta iso siitä voi tulla…
Kasvin lehdet ovat nuolen muotoiset. Nuorten lehtien suonet ovat punaiset/pinkit ja joskus koko lehti voi olla pinkin sävyinen. Lehdet vihertyvät vanhetessaan tummanvihreiksi. Lehtien pinta on kiiltävä. Lehtivarret ovat valko/musta/ruskea kirjavat, muistuttaen hieman matelijan nahkaa. Varressa on piikkejä, jotka eivät ole maailman terävimmät, mutta niitä on hyvä varoa kasvia käsitellessä.
Luonnossa Cyrtosperma johnstonii kasvaa trooppisilla soilla ja joenvarsilla. Kasvi juo paljon vettä, eikä kasvupohjaa saisi päästää koskaan täysin rutikuivaksi. Kasvi on kuitenkin herkkä juurimädälle. Päädyinkin laittamaan kasvin yksinkertaiseen semihydroon. Hankin kolmen litran lasipurkin, jonne laitoin pohjalle reilun litran verran hydrosoraa. Mikä tahansa kevytsora käy tähän tarkoitukseen. Itse pidän Cannan hydrosoran vaaleanruskeasta väristä. Hydrosoran päälle tein melko karkean mullattoman kasvupohjan. Laitoin siihen 40% hienoa kookoskuitua, 40% kaarnaa ja 20% perliittiä. Jatkossa huolehdin, että purkin pohjalla on aina hieman vettä hydrosoran seassa. Ennen istutusta ravistelin ostomullan irti juurakosta. Samalla erottelin kasvin juurella kasvaneen pienen poikasen, jonka istutin omaan ruukkuunsa.
Kasvupohja saa olla lievästi hapan, siksi laitoin kasvupohjaan paljon happamoittavaa kaarnaa. Tälle kasville suositellaan annettavaksi sadevettä, mutta omani saa tyytyä hanaveteen paremman puutteessa. Hanavedessä on melko paljon kalkkia, joten sitä ei suositella tälle happaman ystävälle. Jatkossa ylläpidän kasvupohjan happamuutta antamalla kasville silloin tällöin muutaman lorauksen laimennettua kahvia.
Kirkkaan lasipurkin läpi veden korkeutta on helppo seurata. Veden pinta ei saa nousta kookos-kaarna-perliitti- kerroksen korkeudelle.
Cyrtosperma johnstonii on lukemani perusteella todella kylmän arka. Jo alle 15°c saattaa tehdä sen, että kasvi kuolettaa maanpäällisiä osiaan. Sen paikka ei olekaan talvella ulko-oven tai tuuletusikkunan vieressä tai vetoisalla ikkunalla.
Cyrtosperma johnstonii ei ole netin mukaan maailman nopeakasvuisin kasvi, mutta viihtyy luonnossa ravinnepitoisessa maassa. Ajattelinkin jatkossa lannoittaa kasvia jokaisella/joka toisella kastelulla. Koska kasvi on lampun alla, lannoitan sitä myös talvella. Vahvasti epäilen, että tämä kasvi tarvitsee lampun talvella, ettei se kuoleta maanpäällisiä osiaan. Jos kasville ei ole tarjolla lisävaloa, pitää kasvin kastelua ja lannoitusta vähentää talvella.