Perheeseemme tuli puoli vuotta sitten uusi jäsen, kun haimme Puolasta minibullterrieri pennun Suomeen. Olimme olleet jo pitkään pentujonossa yhdelle suomalaiselle kasvattajalle ja varauksessa oli narttupentu. Olimme nimenneet vielä syntymättömän pennun Meijuksi. Erinäisten käänteiden jälkeen meille tulikin urospentu Puolasta. Olimme niin tottuneita jo puhumaan Meijusta, että sukupuolestaan huolimatta nimeksi koiralle jäi Meiju.
Olin käynyt jo etukäteen läpi kaikki kasvini, eikä niissä ole yhtään vaarallisen myrkyllistä kasvia. Useimmat kasvini kuitenkin ovat myrkyllisiä ja niiden syöminen voi aiheuttaa pahoinvointia, suu-, nielu- ja vatsakipuja ja ripulointia. Lisäksi minulla on joitakin piikikkäitä kasveja. Jäin jännityksellä odottamaan, kuinka kiinnostunut pentu on kasveista. Olin varautunut siihen, että terrierin pentua voi olla mahdoton pitää erossa kasveista ja niitä pitää lähteä uudelleen sijoittamaan amppeleihin ja vierashuoneisiin koiran ulottumattomiin. Mielessä kävi myös, että kasveille voi joutua järjestämään kasvikaappeja, joissa ne saisivat olla rauhassa pennulta. Olin myös valmistautunut luopumaan osasta myrkyllisiä kasveja, mikäli siihen olisi tarvetta.
Koira oli jo 18 viikkoinen, kun pääsimme matkaan kohti Puolaa. Emme halunneet laittaa koiraa lentokoneen ruumaan, joten menomatka lennettiin ja takaisin tultiin junalla ja laivalla pentu kainalossa. Koira ei osannut siinä vaiheessa sanaakaan suomea, mutta oli kovin kiltin oloinen, kuten meille oli kerrottukin.
Yllätyksekseni, koira ei ollut lainkaan kiinnostunut kasveista. Hän ei käynyt edes haistelemassa niitä, eikä ole niihin koskenut tähän päivään mennessä. Meiju ei ole muutenkaan hajottanut oikeastaan mitään, yksi laturin johto ja yksi matto on saanut osumaa. Alkuun pentu kävi yhdestä lattialla olevasta semihydrosta varastelemassa kevytsorapalloja, mutta sekin loppui parin kiellon jälkeen. Törmäily on ollut jonkinlaisena ongelmana, sillä bullterrierit usein saavat rallittelukohtauksia ja niin saa tämäkin. Silloin saattaa kalusteet ja kukatkin joskus horjua, mutta mitään supersekamelskaa Meiju ei ole onneksi saanut aikaan. Aktivointipallo on useita kertoja kierinyt lattialla olevien kukkaruukkujen sekaan, mutta Meiju on osannut melkein aina luovia ketterästi ruukkujen seassa kasveja kaatamatta. Olen ollut jopa hieman yllättynyt sen varovaisuudesta, odotin paljon holtittomampaa tapausta.
Meijun jäädessä yksin, rajasimme sille koiraporteilla alueen eteiseen, jossa ei ollut kasveja. Näin varmistimme, että kasvit saavat olla rauhassa myös meidän poissaollessamme. Koska pentu on ollut tekemättä pahojaan ja alkaa olla sisäsiistikin, niin porteista on luovuttu. Meiju yleensä menee sohvalle nukkumaan, kun se jää yksin. Siitä se kömpii yleensä unisena ovelle, kun astumme sisään. Kotikasvatuksen osalta pentu on ollut erittäin helppo tapaus, ulkoilu onkin sitten oma juttunsa…