Ostin jokunen kuukausi sitten Bauhausista muutamalla eurolla huonemännyn eli oikeammin hopeapinjan (Pinus pilea). Hopeapinjaa käytetään Suomessa jouluistutuksissa; tämäkin kasvi oli joulun ylijäämää. Hopeapinja ei talvehdi Suomessaa, joten tämä jää sisäkasviksi.
Kasvi kasvoi ruukussaan hieman vinosti ja siitä sainkin idean, että lähden tekemään siitä bonsaita. Tavoitteksi tuli tuulen tuivertaman näköinen pikkupuu. Aloitin ensin nyppimällä hopeapinjan varren neulasista kaljuksi ja sain jo sillä risusta hieman enemmän puun näköisen.
Hopeapinja jäi sen jälkeen odottamaan ostoruukkuunsa, että löydän sille laakean painavan ruukun. Painava siksi, että ajattelin istuttaa puun hyvin vinoon. Kevyt ruukku kaatuisi paljon helpommin kuin painava. Etsin ruukkua kaupoista ja netistä, mutta en löytänyt mieleistäni. En halunnut ostaa kovin pientä ruukkua, sillä hopeapinja on paljastunut janoiseksi kaveriksi. Pientä ruukkua joutuisi kastelemaan yhtenään.
Joskus ratkaisu on lähempänä kuin arvaakaan. Löysin nimittäin pannuhuonetta siivotessa ylähyllyltä laakean täydellisen saviruukun, joka oli jäänyt sinne edelliseltä asukkaalta. Ruukusta puuttuivat pohjareijät. Liotin ruukkua vedessä vuorokauden, jotta isäntä sai porattua pohjaan pari reikää. Poran ääni saviruukkua poratessa oli erittäin epämiellyttävä korvalle, argh.
Puhdistin hopeapinjan juurakon todella suurpiirteisesti vanhasta mullasta. Sain kuitenkin juurakon aika hyvin näkyviin. Tämä siksi, että jouduin hirttämään kasvin juuristaan kiinni ruukkuun rautalangan ja pohjareikien avulla. Näin sain kasvin pysymään tukevasti, vaikka laitoin sen todella vinoon asentoon.
Laitoin hopeapinjalle kasvupohjaksi poikkeuksellisesti viherkasvimultaa, enkä kookosta. Myös havurodomultaa olisi voinut käyttää, sillä hopeapinja viihtyy hieman happamassa maassa. Itse tein mullasta hieman happamampaa kaarnalla. Lisäksi jatkossa annan kasville kahvia silloin tällöin, jotta kasvupohja hieman happanee. Päädyin tämän kohdalla multaan paristakin syystä. Vettä pidättävä multa pysyy kauemmin kosteana, kuin ilmavampi kookos, jota yleensä käytän. Hopeapinjan kasvupohja ei saisi mennä täysin rutikuivaksi. Toinen syy on mullassa elelevä mykorritsa sieni, jonka kanssa havupuun juurilla tuppaa olemaan symbioosi. En löytänyt tietoa, onko hopeapinja mykorritsa-fani, mutta päädyin silti varmuuden vuoksi multaan, Samasta syystä en putsannut kasvin juuria kovin tarkasti.
Seuraavaksi alan taivutella hopeapinjan oksia tuulen tuivertamiin asentoihin rautalangalla. En ole tutustunut kovinkaan tarkasti japanilaiseen bonsai estetiikkaan, vaan etenen ihan luovuuden armoilla ja katson, mitä saan aikaiseksi. Nyt annan kasvin kuitenkin rauhassa toipua uudelleenistutuksesta ennen, kuin teen sille mitään kiusaa.