En aikonut koskaan hankkia saintpaulioita. Olen pitänyt niitä mummokasveina, jotka sopivat vain mökin ikkunalle. Mieleni on kuitenkin hieman muuttunut viime aikoina. Santut nimittäin ovat keräilijän unelmakasveja.
Ne ovat pieniä. Yhdelle neliölle saa ahdettua vaikka sata santtua, varsinkin jos keräilee minikasvuisia santtuja.
Santut ovat helppohoitoisia. Niitä pitää vain muistaa kastella alakautta, etteivät herkät karvaiset lehdet saa vettä pinnalleen ja mätäne.
Santut kukkivat usein. Kunhan valoa ja ravinteita on saatavilla, santut ilahduttavat usein kukillaan. Kukat ovat myös suloisia ja värikkäitä.
Santtuja on paljon eri lajikkeita, joten kerättävää riittää. Variaatiota on lajikkeiden koossa, kasvutavassa, lehtien värissä ja muodossa, lehtivarsien ja kukkavarsien pituudessa, kukkien värissä ja terälehtien muodossa ja kerroksellisuudessa.
Santtujen keräily on helppoa ja melko edullista, sillä niitä voi lisätä lehtipistokkaista, joita saa toisilta harrastajilta helposti ja edullisesti. Santut ovat tällä hetkellä melko trendikkäitä ja pistokkaita on hyvin saatavilla.
Itselleni on tänä keväänä ja alkukesänä ilmaantunut muutama santtu. Olen saanut ne lahjoina tai vaihdokkeina toisilta kasviharrastajilta. Parin santun nimikin on jo hukkunut. Jännityksellä odotan, että koska ne alkavat kukkia ja näkee millaiset kukat niillä on. Olen yllättänyt itseni lepertelemässä söpöille karvalehdilleni ja silittelemässä lehtien hienoista nukkaa.
Tajusin tosiaan ihan juuri, että santtuja on jo 9 erilaista ja lisääkin haluan, jos vastaan tulee. Ensin ajattelin, etteivät ne santut mitään mummokukkia olekaan, mutta totuus taitaa olla se, että alan vain pikkuhiljaa mummoutua. Toisaalta 9 erilaista santtua ei ole edes vielä keräilyä, sehän on vain ihan puhdas vahinko.