Ainakin neljä vuotta vanha, aivan pienestä poikasesta aloitettu timanttiananakseni tuli reilu puoli vuotta sitten vihdoin aikuiseksi ja alkoi kukkia. Emokasvin kukinnasta on jo niin kauan aikaa, etten edes muistanut minkä värinen timanttiananakseni kukinto oli. Jotta timanttiananaksen kukinto saa väriä, tarvitsee se lähelleen jonkin etyleenilähteen. Hommaan olisi käynyt esim. havun oksat, mutta itse päädyin yksinkertaisesti laittamaan kasvin juurelle ylikypsän banaanin pötköttämään. Kauhuissani mietin, millaisen banaanikärpäsepidemian onnistun banaanilla saavuttamaan, mutta onneksi banaani ei tällä kertaa houkutellut ötököitä.
Ilman etyleeniä timanttiananaksen kukinto olisi jäänyt vihertäväksi. Kun banaani oli ollut kasvin juurella viikon, alkoi kasvin latva punoittaa ja kukinnon väriksi paljastui punaoranssi. Kun kukka oli kauttaaltaan kauniin värinen, poistin kuivuneen banaanin pois ruukusta. Kukka oli kauniin värinen puolisen vuotta, kunnes se muutama viikko sitten se alkoi haalistua. Timanttiananas kukkii jokaisella kukkavarrellaan vain kerran ja kukinnan jälkeen varsi kuolee. Ennen kuolemista kasvi kuitenkin tekee juurelleen poikasen / poikasia, joista kasvin elämä jatkuu.
Kun oma timanttianakseni alkoi haalistua, nousi varren viereen uusi kukkavarsi. Kasvu oli nopeaa; parissa viikossa varsi kohosi parinkymmenen sentin korkuiseksi. Kun poikanen on noin kolmasosan mittainen emoonsa verrattuna, voi emokasvin poistaa. Itse en saanut leikkuuta tehdyksi ja poikanen ehti kasvaa miltei emonsa korkuiseksi ennen kuin jaksoin poistaa kuolevan varren. Katkaisin emon juuresta saksilla, oksaleikkurit olisivat olleet varmaan paremmat välineet hommaan, mutta runnoin sakset kasvin paksun lehtiruusukkeen läpi.
Uuden varren kukintaa voi joutua odottamaan vuosia. Edellisellä kukkavarrella meni yli neljä vuotta, ennen kuin se alkoi kukkia. Mietin jo kasvin pois heittämistä, sillä ilman kukkaa, kasvi ei ole kovinkaan näyttävä. Hellyin kuitenkin säilyttämään kasvin ja niinpä tässä taas sitten odotellaan uutta kukintaa.