Ostin tämän köynnöskasvin jo hieman juurtuneena pistokkaana vajaa vuosi sitten. Istutin sen aika pian saapumisen jälkeen ja se on jo kasvanut ihan kasvin kokoiseksi. Koska kastelen helposti liikaa, laitoin sille melko rouhean ja siten nopeasti kuivuvan kasvupohjan. Varoin myös laittamasta kasvia kovin suureen ruukkuun, jossa kasvupohja kuivuu hitaasti. Nyt olenkin siinä tilanteessa, että ruukku pitäisi vaihtaa hieman isompaan. Kasvupohjaan laitoin noin 35% vettä pidättävää kookoskuitua, noin 60% perliittiä ja hydrosoraa sekä noin 5% kaarnaa (orkideamultaa). Perliitti ja hydrosora pidättävät huonosti vettä, joten niiden avulla seoksesta saa kuohkeamman ja nopeammin kuivuvan. Kaarna hieman happamoittaa kasvupohjaa, mikä on mieleistä aarnipeikonlehdelle. Myös multaa kasville voi laittaa, mutta itse ainakin sekoittaisin senkin sekaan perliittiä ja/tai jotain kevytsoraa.
Monstera adansonii Variegata on aarnipeikonlehden värivirheellinen muoto, joten sen lehdissä on valkoisia alueita. Tästä syystä kasvi tarvitsee enemmän valoa kuin kokovihreä serkkunsa, sillä valkoiset lehden osat eivät yhteytä. Omallani valkoista on melko maltillisesti, joten valontarve ei ole niin suuri. Liian pimeässä kasvi helposti ruskettaa/kuivattaa lehtiensä valkoisia osia ja lehdet jäävät pieniksi ja lehtiväli on suuri. Varsinkin runsaalla valkoisella varustettu kasvi hyötyy talvella lisävalosta.
Monstera adansonii Variegatan voi laittaa roikkuvana amppeliin tai hyllyn reunalle. Jos kuitenkin haluat kasvin tekevän suuria lehtiä, se kannattaa tukea kepillä tai sammaltolpalla kasvamaan ylöspäin. Omalleni annoin pitkän bambukepin, johon kiinnitän kasvin varrestaan keppiin villalangalla sitä mukaa, kun se kasvaa korkeutta. Sammaltukikeppiin kasvi usein tarttuu itse ilmajuurillaan, jolloin sitä ei tarvitse erikseen juurikaan sitoa kiinni. Itse en kauheasti käytä sammaltolppia, sillä en jaksa huolehtia niiden kosteudesta.
Lannoittanut olen kasvia noin joka toisella kastelulla näin talvellakin, koska se saa lampusta lisävaloa. Jos lisävaloa ei ole tarjota, kasvia ei lannoiteta marraskuulta helmikuulle. Kesällä lannoitetta voi antaa ihan joka kastelulla. Talvella ilman lamppua, myös kastelua pitää vähentää. Liikakastelu näkyy lehdillä ruskeina, keltareunaisina laikkuina.
Kasvi on kotoisin Etelä- ja Väli-Amerikasta trooppisilta seuduilta ja se on lievästi myrkyllinen. Kasvia lisätään pistokkaista. Pistokasta kannattaa kuivattaa pöydällä muutama tunti leikkaamisen jälkeen ennen juurtumaan laittoa. Kuiva leikkauspinta ei mädänny niin helposti kuin kostea leikkauspinta. Luonnossa aarnipeikonlehti kukkii kermanvärisin kukin, mutta sisäkasvina kukkiminen on harvinaista.