Tämän ihanuuden (Rhaphidophora tetrasperma Goldrush) tilasin Euroopasta Foliage Factorystä. Olin tilannut kasveja joskus aikaisemminkin sieltä ja kaikki sujui mallikkaasti, kuten tälläkin kertaa. Kasvi saapui Suomeen muutamassa päivässä ja oli tullessaan hyvinvoiva.
Kasvin tultua, pilkoin sen melko pian niin, että sain kasvin latvasta yhden latvapistokkaan ja kolmelehtisen emokasvin. Toimin näin, koska en ole varma, mitä emokasvi tuumaa mullattomaan kasvupohjaan vaihtamisesta. Nyt minulla on uusi kasvia tuloillaan, mikäli emokasvi päättää kuolettaa itsensä. Laitoin pistokkaan muutaman tunnin kuivaamisen jälkeen vesilasiin juurtumaan. Kuivaaminen tarkoittaa sitä, että pistokasta makuutetaan pöydällä, kunnes leikkauspinta on kuivunut. Näin pistokas ei ole niin herkkä mädäntymään, sillä bakteerit eivät viihdy kuivatussa leikkauspinnassa kovinkaan hyvin.
Emokasvi ja pistokas pääsivät noin neljäksi viikoksi vierashuoneeseen karanteeniin, jotta voin varmistua, ettei siinä ole mitään ötököitä. Näin mahdolliset tuholaiset eivät leviä kaikkiin kasveihini. Teen karanteenikasveille ötökkätarkastuksen kerran/pari viikossa, jossa etsin lehtien ylä- ja alapinnoilta jotain liikkuvaa ja lehden lavan ja lehtivarren yhtymäkohdasta tiheää seittiä. Ainakin toistaiseksi ötököitä ei ole näkynyt.
Neulavehka Goldrushilla on keltavihreät lehdet, kun tavallisella neulavehkalla on kirkkaanvihreät lehdet. En löytänyt asiaan varmistusta, mutta todennäköisesti keltalehtisellä lajikkeella on lehdissään vähemmän yhteyttävää lehtivihreää kuin vihreällä serkullaan. Näin ollen kasvi tarvitsee enemmän valoa kuin vihreä kasvi. Karanteenissa sillä on nyt Airamin 16,5W 4000K ledpolttimo ja karanteenin jälkeen kasvi pääsee itäikkunalle. Ikkunalla ei ole lisävaloa talvisin, joten saattaa olla, että kasvi alkaa oirehtia talvella valottomuutta. Tällöin siirrän kasvin sitten valon alle talveksi. Liian vähässä valossa lehtivälit kasvavat pitkiksi ja lehdet jäävät pieniksi. Jos valottomuutta on liikaa, kasvi alkaa kuolettaa lehtiään, yleensä alhaalta alkaen.
Tämä kasvi on köynnöstävä ja se tarvitseekin jonkilaisen tuen kasvaessaan. Viihtyessään kasvi voi olla verrattain nopeakasvuinen, joten tukikepiksi kannattaa laittaa pitkähkö tukikeppi tai tolppa, jota voi myöhemmin jatkaa toisella tolpalla. Nopeakasvuisena tätä kasvia voi lannoittaa kesällä joka kastelulla ja syksyllä ja keväällä joka toisella kastelulla. Marraskuulta helmikuulle kasveja ei lannoiteta, elleivät ne ole kasvivalon alla.
Kasteluiden välissä kasvupohja kannattaa päästää kevyesti kuivahtamaan. Liika märkyys saa lehtiin ruskeita keltareunaisia läikkiä tai lehtien kärjet alkavat kellastua/ruskistua.
Laitan emokasville ja pistokkaille juurtumisen jälkeen mullattoman kasvupohjan. Laitan siihen noin 50% hienoa kookoskuitua, noin 45% perliittiä ja hydrosoraa ja noin 5% kaarnaa. Perliitti ja hydrosora tekevät kasvupohjasta ilmavamman ja nopeammin kuivuvan, mikä vähentää juuurimädän riskiä. Kaarna happamoittaa hieman kasvupohjaa, mikä on neulavehkan mieleen. Jos käytät multaa, kannattaa senkin sekaan laittaa perliittiä ja/tai jotain kevytsoraa kuohkeuttamaan multaa ja kaarnakin on seokseen hyvä lisä.