Tämä Alocasia on kehitetty Alocasia portorasta. Portora voi saada kolmekin metriä korkeutta, mutta tämä mutaatio jää noin 60cm korkuiseksi. Ostin kasvin puoleen hintaan kympillä Pukinmäen Puutarhalta viime syksynä. Kasvilla on kiiltävät, tummanvihreät, tanakat ja aaltoreunaiset lehdet, joissa lehtisuonet erottuvat selvästi.
Ruukussa oli emokasvin lisäksi kuusi poikasta, jotka erottelin omiin ruukkuihinsa. Kasvit oli melko helppo erotella. Samalla vaihdoin emokasville kasvupohjan. Multa irtosi hyväkuntoisesta juurakosta melko helpolla kasvia ravistelemalla ja sormella hieman kaivamalla.
Kasvupohjaksi laitoin mullattoman seoksen, johon tuli 40% hienoa kookoskuitua, 20% perliittiä, 20% hydrosoraa ja 20% kaarnaa. Tein seoksesta melko ilmavan ja nopeahkosti kuivuvan, sillä Alocasiat ovat herkkiä liikakastelulle ja täten juurimädälle. Ilmavassa seoksessa, jossa on melko vähän vettä pidättävää kookosta, Alocasian juuret viihtyvät paremmin. Kaarna happamoittaa kasvupohjaa, mikä on Alocasian mieleen. Lisäksi kaarna tasoittaa kasvupohjan kosteutta, sillä se imee itseensä vettä hitaasti. Kastelun jälkeen seuraavina minuutteina kaarna imee kasvupohjasta ylimääräistä vettä. Se myös luovuttaa kasville vettä, kun muu kasvupohja on jo kuiva.
Tämä Alocasia otti ihmeen rennosti asuinpaikan ja kasvupohjan vaihdokset ja kuoletti operaation jälkeen vain pari lehteä. Myös kaikki poikaset selvisivät rääkistä. Usein Alocasiat suuttuvat vaihdoksista enemmän. Kasvi on muutenkin vaikuttanut melko helpolta Alocasialta. Kaikki poikasetkin selvisivät erottelusta.
Kasvi pääsi muutaman viikon karanteenin jälkeen muiden kasvien sekaan 30W lampun alle ja on tuntunut viihtyvän. Talvella kasvi hyötyy lisävalosta; ilman valoa se saattaa kuolettaa runsaasti lehtiä talven aikana. Kesällä tämän paikka ei ehkä ole paahteisella eteläikkunalla vaan itä- tai länsi-ikkuna on sille parempi paikka.
Kastellut olen kasvia, kun kasvupohja on kuiva. Lannoittanut olen melkein joka kastelulla.