Sana Variegata kasvin nimessä tarkoittaa kasvin lehtien, varsien ja/tai kukkien kirjavuutta. Variegata kasvit ovat usein haluttuja ja harvinaisempia sekä kalliimpia kuin vihreät serkkunsa. Albo Variegata tarkoittaa valkoista kirjavuutta, Aurea Variegata keltaista kirjavuutta ja Pink Variegata pinkkiä kirjavuutta. Usein Variegata kasveilta puuttuu yhteyttävä klorofylli kirjavista kasvinosista, mutta ei aina. Jos klorofylliä ei ole, kirjavat lehdenosat ovat kasville hyödyttömiä, jolloin kasvi herkästi kuolettaa/ ruskistaa kirjavia osiaan, varsinkin mikäli kasvuolosuhteissa on jotain pielessä. Variegata kasvit tarvitsevat yleensä enemmän valoa kuin kokovihreät kasvit.
Kirjavuutta on geneettistä ja kimeeristä. Geneettinen kirjavuus ilmenee myös suvullisesti lisätyissä kasveissa (esim. siemenet), kimeerinen kirjavuus vaatii suvuttoman lisäämisen (esim. pistokkaat, mukulat). Geneettinen kirjavuus on stabiilimpaa kuin kimeerinen ja monesti lisääntynyt valo lisää kasvin kirjavuutta. Kimeerinen kirjavuus ei lisäänny valon määrän kasvaessa.
Minulla on Syngonium chiepense Variegata (kultakorva). Kasvi on kimeerisesti kirjava. Tällöin kasvilla on kahta eri DNA:ta; vihreän kasvin ja valkoisen kasvin ja kirjavuus näkyy selkeästi myös varressa. On tuurista kiinni, lähteekö kasvin uusi kasvu vihreiden vai valkoisten kasvisolujen kohdalta varresta. Jos vihreää tulee paljon tai lehdet ovat kokovihreitä, puhutaan kasvin taantumisesta. Tällöin pettymys on suuri, kun kirjavuutta ei olekaan kenties kalliillakin ostetussa kasvissa.
Omalle Syngonium chiapense Variegatalle kävi taas toisin päin; ensin se teki kaksi halfmoon- lehteä. (Erittäin haluttu värimuunnos/kirjavuus, jossa lehden toinen puoli on vihreä ja toinen puoli kirjava.) Halfmoon- lehtien jälkeen kasvi tekikin neljä kokovalkeaa lehteä ja varsikin oli kokolailla valkoinen. Kasvi oli älyttömän kaunis valkoisena, mutta ongelmaksi muodostui yhteyttäminen, tai lähinnä sen puute. Syngonium chiapense Variegatan valkoisissa kasvinosissa ei ole klorofylliä, joten pidemmän päälle kasvi alkoi voida huonosti ja ruskistaa valkoisia lehtien osia vanhimmasta halfmoon- lehdestä alkaen.
Ainoaksi vaihtoehdoksi tuli kasvin leikkaaminen. Leikkasin latvan poikki ensimmäisen halfmoon- lehden alapuolelta, jossa varressa oli selkeitä valkoisia ja vihreitä raitoja. Leikkasin latvan viideksi pistokkaaksi ja laitoin pistokkaat veteen juurtumaan. Saapi nähdä, kuinka moni valkoisista lehdistä pysyy hyvänä juurtumisen ajan vai kuolevatko lehdet heti. Lehdettömiäkin pistokkaita voi onneksi hyvin juurruttaa. Jännityksellä jään odottamaan emokasvin uutta kasvua ja pistokkaiden kirjavuuden kehitystä.
