Tyräkit (Euphorbia) kuuluvat tyräkkikasveihin ja se on yksi runsaslukuisimmista kasvisuvuista; erilaisia tyräkkejä on yli 2000 lajia. Tyräkkejä kasvaa kaikkialla maapallolla, paitsi arktisilla alueilla ja ne ilostuttavat huonekasveina, puutarhassa perennoina ja yksivuotisina kasveina sekä leikkokukkina.
Suomessa on muutamia luonnonvaraisia tyräkkejä, kuten rannikkoseudun kosteikoissa elelevä, rauhoitettu rantatyräkki (Euphorbia palustris), hiekansekaisessa maassa viihtyvä kenttätyräkki (Euphorbia esula) sekä joutomailla ja pihoissa esiintyvä kolmisädetyräkki (Euphorbia peplus). Puutarhoista luontoon on Suomessa levinnyt tarhatyräkki (Euphorbia cyparissias).
Tyräkkejä kasvaa monenlaisessa maastossa ja ilmastossa; niitä löytää niin tropiikista kuin savanniltakin, kosteikoista ja hiekkamaalta. Myös niiden ulkonäkö vaihtelee suuresti piikikkäästä pylvästyräkistä rehevään joulutähteen. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin leikkauskohdasta usein runsaastikin vuotava valkoinen/kellertävä maitineste, joka on myrkyllistä. Maitinesteen ihoaltistus voi aiheuttaa joillekin voimakkaitakin iho-oireita.
Koska tyräkkisuku on niin monipuolinen ja laaja, ei tyräkeille voi antaa yhtä pätevää hoito-ohjetta. Valoa ne kuitenkin kaikki tarvitsevat reippaasti. Mitä pienemmät/nahkeammat lehdet tyräkillä on, sitä paremmin se yleensä kestää kuivuutta ja paahdetta. Ohut- ja isolehtiset tyräkit taas kuluttavat enemmän vettä, kun haihduttavaa lehtipintaa on runsaasti. Tyräkit eivät pääsääntöisesti ole maailman nopeimpia kasvajia, joten lannoitteen kanssa ei kannata liiaksi lutrailla; lannoitus joka toisella / kolmannella kastelulla riittää. Jos tyräkki ei ole talvella lampun alla, lannoitusta ja kastelua vähennetään.
TYRÄKIT HUONEKASVEINA
Piikikkäitä kaktuksen näköisiä tyräkkejä on lukuisia erilaisia. Tunnetuin ja suosituin Suomessa on pylvästyräkki (Euphorbia trigona), joita oli kodeissamme jo 60-luvulla. Kasvi on kotoisin eteläisestä Afrikasta, missä se elää kuivilla ja aurinkoisilla hiekkamailla. Kasvilla on terävät piikit, kolmikylkiset varret ja pienet lehdet, joita on eniten jokaisen varren latvassa. Kasvi voi oikein runsaassa valossa saada punertavan sävyn. Kasvupohja kannattaa päästää kuivaksi kasteluiden välissä. Liian janoisena pylvästyräkki tiputtelee lehtiään. Liikakasteltu pylvästyräkki voi alkaa mädäntyä, yleensä tyvestä alkaen. Oman pylvästyräkkini olen istuttanut hengittävään saviruukkuun ja Wurth imeytysrakeeseen, joka on poltettua, imukykyistä savirouhetta. Mikäli pylvästyräkin istuttaa multaan tai kookokseen, kannattaa kasvupohjan sekaan laittaa kuohkeuttavaa perliittiä ja/tai kevytsoraa. Näin kasvupohjasta tulee ilmavampi ja kasvin juuret viihtyvät paremmin. Mullaksi kannattaa valita turpeeton viherkasvimulta.
Nukkatyräkki (Euphorbia leuconeura) on kaunistanut kotejamme 80-luvulta alkaen. Alun alkaen nukkatyräkki on kotoisin Madagaskarilta, missä se kasvaa valoisilla, muttei paahteisilla paikoilla hiekkamaassa. Kasvi on tunnettu siitä, että se ammuskelee siemeniään naapurikasvien ruukkuihin. Siitä kasvi on saanut myös lempinimiä kuten syrjähyppy ja pahapoika. Tämä kasvi kukkii lähes tauotta ja siitä syystä se saattaa joillekin aiheuttaa allergiaoireita kuten nuhaa ja silmä-ärsytystä. Tällä tyräkillä on suurehkot lehdet ja sitä saakin kastella yllättävän usein. Omalla nukkatyräkilläni on kasvupohjana hienoa kookoskuitua vajaa 50%, perliittiä ja hydrosoraa reilu 40% ja kaarnaa noin 10%. Tämä kasvi ainakin itsellä tarvitsee talvella lisävaloa, jos haluaa, ettei se tiputa lehtiään.
Piikkikruunu (Euphorbia milii) on myöskin vanhan ajan tyräkki. Se voi ajan kanssa kasvaa yli metrin korkuiseksi puskaksi. Kasvin varressa on reilu sentin mittaisia piikkejä ja lehdet ovat noin 5cm pitkiä. Kasvaessaan piikkikruunu tiputtaa vanhimpia lehtiään ja pitää lehtiä vain varsien latvoissa. Tämä kasvi kukkii yleensä keväällä/ kesällä, mutta voi innostua kukkimaan muulloinkin. Kukat ovat pinkit, punaiset tai valkoiset. Alkujaan kasvi on kotoisin Madagaskarilta, josta sen toi Eurooppaan kreivi Milius 1821, jonka mukaan kasvi on myös nimetty. Piikkikruunu on vähään tyytyväinen ja paahdetta ja kuivuutta melko hyvin kestävä tyräkki.
Joulutähti eli tähtilatva (Euphorbia pulcherrima) tunnetaan jouluisena kausikukkana, mutta sitä voi kasvattaa myös huonekasvina. Kasvi on kotoisin Väli-Amerikasta. Joulutähti voi ajan kanssa saada metrejäkin korkeutta. Jotta joulutähden saa pidettyä hengissä pidempään, kannattaa se laittaa kotiintuonnin jälkeen isompaan ruukkuun. Kasvupohjaksi olisi hyvä pistää kookoksen tai mullan lisäksi perliittiä ja/tai kevytsoraa. Kuohkeuttajien kanssa ei kannata kuitenkaan vallan hurjastella, sillä joulutähti isolehtisenä kasvina kuluttaa paljon vettä. Liian ilmava kasvupohja kuivuu nopeasti ja sitä saa kastella jatkuvasti. Talvella joulutähdelle kannattaa antaa lisävaloa, muuten se herkästi tiputtaa lehtiään. Joulutähti ei kestä kovin hyvin paahdetta, kesällä eteläikkunaa parempi paikka sille on itä- tai länsi-ikkuna. Suomessa myytävistä joulutähdistä lähes kaikki ovat kotimaista tuotantoa! Niitä myydään Suomessa vuosittain 1,8 miljoonaa ja valitettavasti lähes kaikki joulutähdet lehtävät joulun jälkeen bioastiaan. Joulutähti on talvisesta sesongistaan huolimatta hyvin kylmän arka ja kun sellaisen ostaa kaupasta, pitää se paketoida paperiin ennen ulos vientiä. Muuten kasvi seuraavina päivinä tiputtaa kaikki lehtensä, kun se suutahtaa kylmästä ilmasta. Jos joulutähden haluaa kukkivan uudestaan , pitää sille tarjota 8 viikon ajan 14 tuntia pimeyttä vuorokaudessa.