Huonekasvit

Esittelyssä kumiviikuna variegatat, Belize ja Tieneke

Nämä kirjavalehtiset kumiviikunat ( Ficus elastica) sain syntymäpäivälahjaksi ystävältä. Tieneken lehdissä on kermanvalkoista ja vihreää, kun taas Belizestä löytyy kermanvalkoisen ja vihreän lisäksi pinkkejä värisävyjä. Kumiviikuna on melko helppo kasvatettava, kunhan sitä ei kastele liikaa. Nämä kirjavalehtiset yksilöt ovat kuitenkin hieman vaativampia kuin vihreälehtiset, sillä kasvi pystyy yhteyttämään vain vihreillä lehdin osilla. Täten talvella nämä vaativat lisävaloa tai alkavat herkästi tiputtaa lehtiään. Suoraan auringonpaisteeseen kasvia ei kannata laittaa, tai sen lehdet alkavat ruskistua. Omani ovat itäikkunalla, jossa saavat lempeää aamuaurinkoa ja iltapäivän valoa.

Nämä ilmaisevat myös tyytymättömyytensä kasteluun lehtiä tiputtamalla. Kastelun pitäisikin olla tasaista. Usein ja vähän on parempi vaihtoehto kuin harvoin ja paljon. Pintamullan pitää antaa kuivua kunnolla kasteluiden välissä, mutta multa ei sasisi täysin päästä kuivumaan. Kasvi on kotoisin Malesian suunnalta, joten se pitää kosteasta ilmasta. Sitä pitääkin sumutella tai käyttää talvella ilmankostutinta kasvin lähellä. Mullan sekaan kannattaa laittaa kevytsoraa tai perliittiä, jotta kasvupohja olisi vettäläpäisevämpi. Omani ovat muovisessa istutusruukussa kookos-perliittiseoksessa. Salaojan tein ruukkuun hydrosoralla ja katteeksi laitoin pari senttiä wurth imeytysraetta.

Luonnossa kumiviikuna voi kasvaa monikymmenmetriseksi, mutta ruukussa huonekasvina se jää noin metriseksi. Mikäli kumiviikuna kasvaa liian pitkäksi, sen voi surutta katkaista. Kasvi haarautuu leikkauskohdasta, joten se kannattaa huomioida, kun miettii mistä kohdasta leikkaa. Leikkaustoimenpiteet kannattaisi tehdä keväällä. Katkaistun latvan voi pyyhkiä puhtaaksi maitiaisnesteestä ja laittaa haaleaan veteen juurtumaan. Maitiaisneste saattaa kirvellä iholla. Kasvi on myös myrkyllinen esimerkiksi lemmikeille.

Kumiviikuna on melko nopeakasvuinen. Sitä voikin lannoittaa joka kastelulla kesällä. Mikäli kasvi on talven valon alla, miedon lannoitteen antamista voi jatkaa koko vuoden. Nuorelle kasville mullanvaihto tehdään joka kevät ja vanhoille yksilöille kolmen vuoden välein. Kasvi saattaa vanhemmiten tehdä hieman pienempiä lehtiä kuin nuorena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: