Huonekasvit

Esittelyssä korallibegonia, eli enkelinsiipi

Enkelinsiiven, eli Begonia Corallinan on jalostanut Eva Kenworthy Gray vuonna 1926. Hyvin pian se löysi tiensä Suomeen ja koristikin monia koteja kymmeniä kymmeniä vuosia sitten. Kukka myöhemmin joutui hieman unholaan, eikä sitä ollut pitkään aikaan tarjolla kukkakaupoissa. Enkelinsiipi kulkikin harrastajalta toiselle ja äideiltä lapsille, kunnes on nyt taas supertrendikäs ja sitä löytyy jälleen kukkakaupoista. Halutuimpia ovat kuitenkin nuo kiertolaiset, ns. vanhaa kantaa olevat enkelinsiivet, jotka ovat isokasvuista Luzerna-lajiketta.

Oman enkelinsiipeni lajiketta en tiedä, mutta sain juurtuneen pistokkaan ystävältäni, joka oli saanut sen äidiltään, joka oli saanut sen lapsuuden ystävältään ja joka oli saanut sen jostain, muttei muistanut mistä. Eli minulla voi olla käsissäni aito Luzerna.

Enkelinsiipi on nopea kasvaja ja se suotuisissa oloissa saattaakin kasvaa parimetriseksi, jos sitä ei siisti leikkaamalla. Pieni kukkaruukku pitää kasvua jonkin verran kurissa. Latvominen keväisin kannattaa, sillä silloin kasvi kasvaa tuuheammaksi ja hitaammin. Leikkaamaton enkelinsiipi on yleensä alhaalta lehdetön ja kasvaa hontelosti. Leikatut latva- tai varsipistokkaat juurtuvat helposti ja niitä on kiva jakaa eteenpäin. Ne voi istuttaa suoraan kasvupohjaan tai juurruttaa vesilasissa.

Enkelinsiiven lehdet ovat toispuoleiset, pitkän malliset ja aaltoreunaiset. Päältä ne ovat vihreät ja niissä on paljon pieniä valkoisia pisteitä. Lehden alapinta on punertava. Liian pimeässä tai liian kovassa auringonpaisteessa lehtien värit yleensä haalistuvat. Enkelinsiipeä ei pidä sekoittaa samannäköiseen pilkkubegoniaan, jonka lehtien pilkut ovat paljon suuremmat kuin enkelinsiivellä ja se kukkii valkoisin kukin. Enkelinsiipi voi kukkia yleensä kesällä punaisin/vaaleanpunaisin kukin. Kukinta kestää melko pitkään. Kukista kannattaa kerätä siemenet talteen, mikäli haluaa kokeilla enkelinsiiven kasvatusta siemenestä.

Tropiikin kasvina begonia pitää korkeasta ilmankosteudesta. Sitä ei kuitenkaan kannata kesällä sumutella liikaa, sillä se altistaa kasvin sieni-infektioille. Liian kuivassa ilmassa ja suorassa auringonpaisteessa enkelinsiipi alkaa kuivattamaan lehtiensä kärkiä. Talvella se nauttii ilmankostuttimen läheisyydestä tai sumuttelusta. Enkelinsiipi on herkkä vedolle ja kylmälle, myöskään patterin viereen sitä ei kannata sijoittaa.

Enkelinsiiven kasvupohja ei saisi ikinä päästä täysin rutikuivaksi, mutta ei olla koskaan märkäkään, varsinkaan talvella. Liian märässä kasvi alkaa kellastuttamaan lehtiään. Mullan sekaan kannattaa siis laittaa esimerkiksi puolet kevytsoraa, jotta siitä tulee vettäpäästävämpää. Oman enkelinsiipeni laitoin mullattomaan sekoitukseen, jossa on kaarnaa- kookosta- perliittiä ja hydrosoraa, kaikkia aineksia yhtä paljon. Janoisena enkelinsiipi alkaa lerpattamaan lehtiään. Silloin se pitää heti kastella.

Enkelinsiipeä kannattaa lannoittaa joka toisella kastelulla maaliskuusta syyskuun loppuun. Jos kasvi on lampun alla talvella, voi mietoa lannoitusta jatkaa talvellakin. Kasvia ei kannata siirrellä tai käännellä, se saattaa siitä hermostua ja tiputtaa lehtiään. Myös ruukun vaihto kannattaa tehdä vasta, kun vanha ruukku on täynnä juuria. Kevät on paras ajankohta ruukun vaihdolle.

Vielä ei oma pieni enkelinsiipeni ole näyttänyt elon merkkejä, mutta ei pistokkaan istuttamisestakaan ole montaa viikkoa. Toivottavasti se on käyttänyt aikansa juurtumiseen. Innolla odotan kasvin heräämistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: