Huonekasvit

Esittelyssä anopinkielet

Tämä Afrikasta kotoisin oleva kasvi (Sansevieria) on ollut Suomessa suosittu viherkasvi jo 50-luvulla. 90-luvun jälkeen kasvi hieman painui unholaan, mutta on tällä hetkellä taas erittäin suosittu. Anopinkieliä on kymmeniä erilaisia. Suosituimmat viherkasvit ovat isoanopinkieli, anopinhammas ja keihäsanopinkieli sekä näiden värimuunnokset.

Suosion syynä on ilmeisesti kasvin graafinen ulkonäkö ja helppohoitoisuus. Kasvi on kuitenkin helppo tappaa liikakasteluun. Varsinkin hämärässä olevaa kasvia pitää kastella harvoin. Kasvi selviää monenlaisissa olosuhteissa ja sen voikin laittaa niin paahteeseen kuin varjoonkin. Liiassa valossa lehtien väri voi haalistua ja liian hämärässä moniväristen lehtien värit vihertyvät ja kasvu tyrehtyy. Oma isoanopinkieleni on hämärässä makuuhuoneessa 500 lumenin valon alla ja on tehnyt uutta kasvua, joten suuret eivät valovaatimukset ole. Kirjavalehtiset tarvitsevat hieman enemmän valoa kuin vihreälehtiset yksilöt.

Keltareuna-anopinkielen lehdissä on nimensä mukaisesti keltaiset reunat.

Hyvissä oloissa isoanopinkieli voi kasvaa 1,5m korkeaksi. Jos se saa kesällä tarpeeksi valoa, se saattaa myös kukkia. Vihertävänvalkoiset kukat tuoksuvat todella voimakkaasti ja voi olla, että joudut siirtämään kasvin pois esim. makuuhuoneesta kukinnan ajaksi.

Anopinhammas on isoanopinkieltä paljon matalampi ja leveälehtisempi. Keihäsanopinkielen lehdet ovat läpileikkaukseltaan pyöreät ja voivat kasvaa kymmenien senttien pituisiksi ”keihäiksi”. Kaikilla anopinkielillä on kuitenkin vihreä-valkoraidalliset lehdet.

Amppelissa keihäsanopinkieli saa kasvaa valtoimenaan. Kasvi on umpiruukussa, joten saan olla todella tarkkana kastelun kanssa. Suosittelen laittamaan kasvin pohjareikäiseen ruukkuun.

Liikakastelun välttämiseksi kasvi kannattaa laittaa melko pieneen, nopeasti kuivuvaan, hengittävään, lasittamattomaan saviruukkuun. Saviruukussa kasvi myös pysyy hyvin pystyssä, mikäli se päättää kasvaa korkeaksi. Uuteen ruukkuun kasvi pitää laittaa noin joka toinen kevät. Anopinkielen voi jakaa ruukunvaihdon yhteydessä. Myös lehtipistokkaista anopinkieli lähtee kasvamaan. Lehti leikataan noin 10cm:n pituisiksi paloiksi, annetaan palojen kuivahtaa muutama päivä ja sitten ne istutetaan suoraan kasvupohjaan. Kirjavalehtisiä ei kannata lisätä lehtipistokkaista, sillä siitä kasvavat versot eivät ole kaksivärisiä. Jakamalla saat lisättyä kirjavalehtisiäkin yksilöitä.

Kasvupohjaksi sopii hiekansekainen kaktusmulta. Ruukkuun kannattaa tehdä salaoja esim. kevytsoralla ja mullan sekaankin voi kevytsoraa heittää. Omani ovat Wurth imeytysrakeessa ja saviruukussa. Kastella voit, kun kasvualusta on kuivahtanut. Anopinhammas varastoi vettä lehtiinsä, joten se kestää jonkin aikaa kuivuuttakin. Voit kastella esimerkiksi aluslautasen kautta, jolloin liikakastelun vaara pienenee. Lehtisuppiloon ei kannata vettä kaataa , vaan vesi kannattaa lirutella ruukun reunoille. Kasvi ei kaipaa sumuttelua. Liika sumuttelu voi jättää kosteutta lehtisuppiloon ja kasvi voi mädäntyä. Varsinkin talvella kastellaan todella vähän, ellei kasvi ole lisävalon alla. Kesällä anopinkieltä voi lannoittaa joka toisella kastelulla. Omalleni annan Puutarhan kesää ja merilevää.

Saviruukussa isoanopinkieli pysyy pystyssä.

Anopinkieli tarvitsee myös pimeyttä. Monista muista kasveista poiketen, kasvi yhteyttää parhaiten pimeässä. Siksi se onkin hyvä hapenlähde makuuhuoneeseen. Se puhdistaa väitetysti myös ilmassa olevia myrkkykaasuja. Kasvi on isoina annoksina myrkyllinen, joten se kannattaa pitää poissa eläinten ja lasten ulottuvilta.

Muita kuivassa kasvualustassa viihtyviä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: