Esittelyssä Monstera karstenianum (sp Peru)

Tämä trendikäs köynnös on kotoisin Etelä-Amerikan sademetsistä. Omani sain kuitenkin ihan vain ystävältä pistokkaana. 😀 Kasvilla on paksut ja tummanvihreät lehdet, joiden pinta muistuttaa hieman matelijan nahkaa. Kasvi on harmillisesti myrkyllinen, joten se kannattaa sijoittaa lapsien ja lemmikkien ulottumattomiin. Kasvi pitää lämmöstä ja liian viileässä kasvi voi lopettaa kasvunsa. Talvella kasvia ei kannata laittaa ikkunan tai ulko-oven viereen, sillä se palelluttaa helposti lehtensä ja niihin voi tulla tummia läikkiä.

Monstera Peru ei myöskään kestä keskipäivän aurinkoa ja jo puolenkin tunnin kuuma auringonpaiste voi kärventää sen lehdet. Sen voikin kesällä sijoittaa vaikka pohjois-ikkunalle. Liian pimeässä kasvi lopettaa kuitenkin kasvunsa tai siitä tulee hintelää ja lehdistä pieniä. Viihtyessään kasvi on nopea kasvaja. Sille kannattaa laittaa jonkinlainen kasvutuki. Ylöspäin kiipeävä Peru tekee isompia lehtiä kuin esimerkiksi amppelissa riippuva. Omani on amppelissa, mutta olen ohjaillut sen kasvamaan amppelinnaruja pitkin ylöspäin. Ajattelin pitää kasvin pienenä leikkaamalla.

Sopiva hetki kasvin leikkaamiseen on kevät. Silloin pistokkaat lähtevät helpoimmin juurtumaan ja kasvuun. Pistokkaaksi kannattaa ottaa noin 10 cm pitkiä pätkiä vartta tai latva. Leikkaamiseen käytetään puhdasta ja terävää veistä. Pistokkaassa pitäisi olla ainakin yksi lehtinivel, sillä juuret lähtevät kasvuun nivelen kohdalta ja uusi kasvu alkaa sen yläpuolelta. Oman pistokkaani juurrutin perliitissä. Laitoin korkeaan kirkkaaseen muovimukiin perliittiä ja mukin pohjalle kolmisen senttiä vettä ja pistokas pystyyn perliittiin niin, että lehtinivel peittyi perliittiin, mutta pistokkaan alaosa ei lillunut vedenpinnan alapuolella.

Peru pitää sademetsän kasvina korkeasta ilmankosteudesta. Sitä kannattaakin sumutella tai pitää ilmankostuttimen läheisyydessä varsinkin joulu-helmikuussa, kun huoneilma on yleensä kuivimmillaan. Omani on tullut kyllä toimeen talven ilman lisäkostuttelujakin, mutta asunnossamme ei ilmankosteus laske talvellakaan mitenkään hurjan alas.

Perun kasvupohjasta pitäisi tehdä vettäpäästävä. Jos käytät multaa, kannattaa valita hiekansekainen viherkasvimulta ja laittaa sekaan reilusti perliittiä tai kevytsoraa. Omani on mullattomassa seoksessa, jossa on kookosta on noin 40%, perliittiä noin 30%, kaarnaa noin 15% ja kevytsoraa noin 15%. Kasvi pitää tasaisesta kosteudesta, mutta mädännyttää märässä helposti juurensa. Itselläni on ollut hyvä taktiikka kastella vähän kerrallaan, mutta verrattain usein. Varsinkin kesällä tai patterin läheisyydessä kasvi voi olla yllättävänkin janoinen. Liikakastelu tekee lehtiin ruskeita keltareunaisia laikkuja. Kasvupohja kannattaa päästää kevyesti kuivahtamaan kasteluiden välissä, mutta täysin kuivaksi se ei saisi mennä. Uuteen ruukkuun kasvi pitää laittaa vasta, kun vanha ruukku on täynnä juuria tai kasvupohja on menettänyt ilmavuutensa.

Vaikka kasvi on nopea kasvaja, se ei kaipaa ylen määrin lannoitetta, pari kertaa kuussa riittää. Talvella kasvia ei saa lannoittaa, paitsi jos se on lisävalon alla ja kasvaa. Kasvi vaatii kukoistaakseen magnesiumia. Kannattaakin tarkistaa, että käyttämässäsi lannoitteessa on sitä. Itse käytän Green Caren Puutarhan kesää ja siinä on magnesium mukana. Magnesium osallistuu mm. lehtivihreän muodostamiseen ja kasvuun. Mineraalin puute näkyy ensin vanhoissa lehdissä lehtisuonien välien kellastumisena tai vaaleantumisena, ongelman jatkuessa kaikki lehdet alkavat oirehtia.