Jotkut kasvit laskevat tai nostavat lehtensä illalla suppuun pystyasentoon ja laittavat ne takaisin vaaka-asentoon aamulla. Liikettä pidetään reaktiona pimeyteen, mutta jotkin kasvit tekevät sitä, vaikka joskus olisikin valoa vielä illalla. Jos esimerkiksi unohdat sammuttaa kasvivalon illalla, kasvi asettelee lehtensä silti pystyasentoon, ns. rukoilija-asentoon. Liike alkaa yleensä muutama tunti ennen pimeän tuloa ja noudattaa 24:n tunnin kelloa.
Nämä nyctinastic- eli uniliikkeet aiheutuvat lehden ja varren yhtymäkohdassa olevasta paksuuntumasta, pulvinuksesta, joka pystyy nesteen avulla laajentumaan ja kutistumaan aiheuttaen lehtien liikkeet. Kaliumilla on suuri rooli lehtien liikuttelussa, joten nämä liikkuvat kasvit tarvitsevat lannoitteen, jossa on reilusti kaliumia. Myös merilevässä on jonkin verran kaliumia, joten sitä voi antaa liikkuville kasveille joka toisella kastelulla. Merilevää voi antaa myös talvella.
Monet hernekasvit, matit, maijat, leenat, tuntomimosa ja esimerkiksi kolmiokäenkaali menevät illalla nukkumaan.
Syytä lehtien liikuttamiseen ei tiedetä tarkkaan, mutta monia selityksiä sille on annettu. Sanotaan, että tuholaiset eivät pääse niin helposti kiinni kasvin lehtiin, kun ne ovat supussa kiinni toisissaan. Myöskään tuuli ei riepottele niin pahasti supussa ja pystyasennossa olevia lehtiä. Tippuvat sadepisarat eivät tee tuhojaan lehtiin, jotka ovat kiinni toisissaan ja pystyssä. Myös lehtien haihduttaminen vähenee, kun ne ovat kiinni toisissaan, eikä tuuli heiluttele lehtiä. Päivällä taas lehtiä on järkevää pitää vaaka-asennossa, jotta kasvi saisi mahdollisimman paljon valoa yhteyttämistä varten.