Vielä vuonna 2018 tämä kasvi oli nimeltään Philodendron selloum Golden. Nimi muutettiin Thaumatophyllum bipinnatifidum Goldiksi. (Helpon nimen sille keksivät 😀 )Suomessa kasvia kutsutaan peikonkämmeneksi tai pariliuskavehkaksi. Kasvi on myrkyllinen, mutta sen sanotaan puhdistavan hyvin huoneilmaa esimerkiksi formaldehydeistä. Luonnossa kasvia esiintyy Etelä- Amerikassa.
Kasvi kasvaa pensas-/ puumaisesti ja luonnossa voi saavuttaa yli neljän metrin korkeuden. Ruukussa kasvi jää pienemmäksi, mutta tarvitsee silti paljon tilaa ympärilleen. Mitä isommassa ruukussa kasvia pitää, sitä isommaksi se yleensä kasvaa. Kasvia pitää käännellä, mikäli valo ei tule suoraan ylhäältäpäin. Peikonkämmen kurottelee voimakkaasti valoa kohti, joten jos sitä ei kääntele, kasvaa se toispuoleiseksi. Kasvaessaan kasvi tiputtaa silloin tällöin alimpia lehtiään, sitä ei kannata pelästyä.
Peikonkämmen Goldilla on neonkeltaiset, ohuehkot, liuskoittuneet ja aaltoreunaiset lehdet, jotka voivat kasvaa yli metrin mittaisiksi. Kasvi on helppohoitoinen ja viihtyessään nopeakasvuinen. Kasvia voikin lannoittaa kesällä joka kastelulla. Keväällä ja syksyllä lannoitetta voi antaa joka toisella kastelulla ja talvella ei lannoiteta ollenkaan, ellei kasvi kasva voimakkaan kasvivalon alla. Liikalannoitus saa kasvin lehdet kärähtämään.
Kasteluiden välissä pintamullan kannattaa antaa kuivahtaa. Kesällä kasvi saattaa olla yllättävänkin janoinen, sillä se haihduttaa paljon vettä isojen lehtiensä takia. Myös lämpöpatterin vieressä kasvi voi helposti kuivua liikaa. Janoisena kasvi riiputtaa lehtiään.
Peikonkämen voi kukkia mihin aikaan vain vuodesta, mutta kovin yleistä ei kukkiminen ole huonekasvina. Kasvi on kylmänarka, joten sitä ei kannata laittaa talvella ulko-oven tai tuuletusikkunan viereen. Paras paikka kasville on itä- tai länsi-ikkuna, eteläikkuna on kasville liian paahteinen paikka ainakin kesällä. Omani on ollut keinovalon alla. Kasvilla oli liian heikkotehoinen lamppu keväällä ja kasvu jäi pienilehtiseksi. Nyt kasvi on paremman lampun alla ja pikkuhiljaa lehtien kokokin näyttäisi kasvavan.
Omani laitoin mullattomaan kasvualustaan, jossa noin puolet on kookosta. Noin puolet seoksesta oli perliittiä, kaarnaa ja kevytsoraa. Peikonkämmen pitää hieman happamasta kasvupohjasta, joten hapanta kaarnaa (orkideamulta) kannattaa laittaa siksi jonkin verran kasvupohjaan, vaikka käyttäisit multaakin. Perliitti ja kevytsora tekevät seoksesta ilmavamman ja vettäpäästävämmän. Näin kasvupohja kuivuu nopeammin ja pitää kasvin juuret hyvässä kunnossa.
Uuteen ruukkuun kasvi laitetaan, kun kasvupohja alkaa paakkuuntumaan/ haperoitumaan tai kun juuret ovat vallanneet vanhan ruukun. Paras ajankohta ruukunvaihdolle on kevät tai kesä. Jos käytät multaa, ei kasvia tarvitse reiluun kuukauteen lannoittaa, sillä uudessa mullassa on kaikki ravinteet, mitä kasvi tarvitsee. Jos käytät mullatonta seosta, voi lannoittamisen aloittaa noin kaksi viikkoa uudelleenistutuksen jälkeen.
Tämäkin kasvi pitää korkeasta ilmankosteudesta. Sille kannattaakin hommata kaveriksi ilmankostutin talveksi, kun asuntojen ilmankosteus on alhaisimmillaan. Kasvia voi myös sumutella päivittäin ja mikäli kasvupohja ei ole liian vettäpidättävää, voi kasvin viedä silloin tällöin myös suihkuun. Mielestäni kasvi on kuitenkin sopeutunut hyvin kuivaankin huoneilmaan ja näyttää voivan hyvin, vaikka ilmankosteus on ollut talvella alhaalla.