Kiiltojukka, yucca eli jukkapalmu on vanha ja yksi Suomen suosituimmista huonekasveista. Kiiltojukka kuuluu parsakasvien sukuun ja agaavekasvien heimoon. Se voi kasvaa yli kymmenen metrin korkuiseksi luonnossa, huonekasvina jää yleensä pienemmäksi, mutta voi vanhana olla suurikin, jos sen antaa kasvaa latvomatta. Kasvi on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta ja se kasvaa mm. Meksikon kuivilla alueilla ja puoliaavikoilla. Sillä on paksu ja suomuinen, ruskea varsi, jonka alaosassa voi olla pullistuma. Lehdet ovat miekkamaiset, jäntevät ja kiiltäväpintaiset. Lehdet eivät ole mehevät kuten muilla agaavekasveilla. Lehtien väri on tummanvihreä, jossain valossa jopa tummansinertävä.
Kiiltojukka voi kukkia valkoisin kukin, joissa on voimakas tuoksu. Huonekasvina kukkiminen on harvinaisempaa kuin luonnossa. Kukkaa on käytetty ravintona ja lääkkeenä.
Sain oman kiiltojukkani kesällä syntymäpäivälahjaksi ystäviltä. Korkeutta sillä on puolitoista metriä ja ruukkuun on istutettu kaksi vartta, pitkä ja lyhyempi. Kasvi tuli jonkinlaisessa melko tiiviissä mullan kaltaisessa kasvualustassa ja tarkoitus olisi vaihtaa sille mullaton kasvupohja, ainakin siltä osin, kun saan tiivistä multaa irti juurakosta. En ole vielä saanut toimenpidettä tehtyä, vaikka syntymäpäivistä on jo useampi kuukausi. En ole saanut myöskään päätettyä, erottelenko kaksi runkoa omiin ruukkuihinsa. Mikäli multa on niin tiukassa, etten saa kaikkea irti, teen lisättävästä mullattomasta seoksesta hyvin karkean, eli laitan siihen ainakin kaksi kolmasosaa perliittiä ja hydrosoraa ja vain vajaan kolmanneksen kookosta. Näin juurakkoon jääneen mullan ympärillä kasvupohja on ilmavaa ja nopeasti kuivuvaa. Jos multa lähtee hyvin irti, teen hieman vettäpidättävämmän seoksen, johon tulee vajaa puolet kookosta sekä reilu puolet perliittiä ja hydrosoraa. Jos käyttää multaa, kannattaa valita kaktus- tai mehikasvimulta ja siihenkin voi lisätä hieman esimerkiksi kevytsoraa. Ruukuksi kannattaa valita hengittävä saviruukku, joka myös pysyy paremmin pystyssä, vaikka painava palmu vähän huojuisi.
Kasteluiden välissä olen päästänyt kasvupohjan aivan kuivaksi ja antanut sen olla kuivana useamman päivän. Apuna kuivuuden arvioimisessa käytän multaan tökättävää kosteusmittaria. Kovin janoisena kiiltojukka riiputtaa lehtiään, mutta ne oikenevat, kun kasvin kastelee. Kasvi on hyvin varautunut kuivuuteen ja kuoleekin paljon helpommin liikaan veteen kuin kuivuuteen. Olen antanut kerralla vettä melko maltillisesti, jotta multaklöntti ei mene aivan litimäräksi. Kun kasvi saa paremman kasvupohjan, voi veden kerta-annostusta nostaa, koska seos kuivuu nopeammin kuin tiivis multa. Lannoittanut olen noin joka kolmannella kastelulla, sillä kasvi on aika hidaskasvuinen. Mikäli kiiltojukalla ei ole lisävaloa talvella, kastelua vähennetään tuntuvasti ja lannoittaminen lopetetaan marraskuussa. Lannoitusta voi jatkaa taas helmikuussa.
Kiiltojukka rakastaa valoa. Omani oli kesän länteen aukeavalla kuistilla ulkona, jossa se sai paljon ilta-aurinkoa. Nyt yölämpöjen mentyä lähelle nollaa, nostin kasvin sisälle kasvivalon alle. Ilman valoa kiiltojukka voi talven aikana kellastaa vanhimpia lehtiään. Kasvi tekee sitä välillä muutenkin, se kuuluu kiiltojukan elämään. Kuolleet lehdet kannattaa varovasti vetää irti rungosta, niitä ei kannata leikata, siitä jää kasviin ruma kuiva tökö. Talvella kasvin voi laittaa myös viileään (yli +5°C) ja valoisaan tilaan lepoon. Tällöin kastelua vähennetään entisestään, jotta kasvi ei mätäne talven aikana. Ikkunalla olevaa kiiltojukkaa kannattaa aina silloin tällöin käännellä, sillä kasvi ojentuu helposti valon tulosuuntaan ja kasvaa kieroon, jos sitä ei käännetä.