Tämä nopeakasvuinen köynnös (Clerodendrum thomsoniae) kasvaa luonnossa trooppisessa Länsi-Afrikassa Senegalista Kameruniin johtavalla kaistaleella. Kasvi saa useita metrejä mittaa, jos sitä ei typistä leikkaamalla. Leikkaaminen saa kasvin kasvamaan pensasmaisemmin, sillä se yleensä haarautuu leikkaamisen johdosta. Leikkaaminen kannattaa tehdä lopputalvesta. Tämä edistää runsasta kukintaa, sillä yleensä keväisin ilmestyvät kukat kasvavat aina uuteen kasvuun.
Kirjokohtalonköynnöksellä on vanhemmiten puutuva varsi. Varsista kasvavat tummanvihreät, soikeat lehdet, jotka ovat varren molemmin puolin pareittain. Lehdille voi tulla hyvässä valossa 15cm mittaa. Kasvin kauniit kukat ovat valko-punaiset ja ilmestyvät runsaina ryppäinä. Puhtaanvalkoisen ja syvänpunaisen kontrasti kukissa on näyttävä.
Kirjokohtalonköynnös kiipeää voimakkaasti ylöspäin. Se tarttuu sille laitettuun tukeen kieputtamalla varttaan tuen ympäri. Omani sain vastaistutettuna parilehtisenä pienokaisena puolisen vuotta sitten kesällä. Sijoitin kasvin kesäksi verannalle, jonka ikkunat olivat länteen. Köynnös kasvoi kesän aikana useamman metrin mittaiseksi liaaniksi, joka seikkaili ympäri verantaa. Syksyllä katkaisin varren reilu metrin korkeudelta ja nostin kasvin sisälle ennen pakkasia. Tilanpuutteen vuoksi tuuppasin kasvin takkahuoneen pöydälle ja lähes unohdin kasvin olemassaolon. Pöydän päällä on riippuva kattolamppu, jonka heikko valo on ilmeisesti pitänyt kasvin hengissä, sillä juuri huomasin useammasta kohdasta vartta lähteneet uudet kasvut.
Kun katkaisin kasvin, otin varresta muutaman pistokkaan, joihin kaikkiin jätin yhden lehtiparin. Pistokkailla meni parisen kuukautta juurtumisessa istutuskuntoon. Juurrutin pistokkaat ihan vesilasissa valoisassa paikassa.
Kirjokohtalonköynnös rakastaa runsasta valoa ja sen voi sijoittaa jopa eteläikkunalle kesäisin, kunhan sitä muistaa kastella. Omani on valon alla koko talven. Mikäli kasville ei ole tarjolla lisävaloa talvella, voi sen sijoittaa jonnekin hieman viileämpään valoisaan tilaan lepojaksolle. Tällöin kastelua vähennetään radikaalisti. Jos viileää paikkaa ei ole tarjolla, kasvi kyllä selvinnee talvesta ihan huoneilmassakin, mutta tiputtelee todennäköisesti lehtiään talven mittaan. Myös lämpimässä talvetettaessa vettä annetaan harvakseltaan. Lepojakso stimuloi keväistä kukintaa.
Keväällä ja kesällä kasvia voi lannoittaa joka kastelulla. Syksyllä riittää lannoite joka toisella kastelulla. Talvella marraskuulta helmikuulle lannoite jätetään pois kokonaan, ellei kasvi saa keinovaloa. Kasvulannoitteen lisäksi sille kannattaa antaa ainakin silloin tällöin kalsiumia sisältävää Cal-Mag- lisäravinnetta, jota kasvi tarvitsee kukkimiseen. Kukkimisen varmistamiseksi keväällä kasville voi antaa kukkiville kasveille tarkoitettua lannoitetta. Mikäli vaihdat kasville keväällä mullat, ei sitä tarvitse reilu kuukauteen lannoittaa vaihdon jälkeen.
Kesällä kohtalonköynnöksen kasvupohja ei saisi koskaan kuivua aivan rutikuivaksi, mutta litimärästäkään kasvi ei tykkää. Kasvin vedenkulutus voi olla runsasta. Omani on aika pienessä ruukussa, joka on päässyt muutaman kerran kuivumaan. Kasvi on tuolloin riiputtanut lehtiään, mutta piristynyt, kun on taas saanut vettä.
Oma kohtalonköynnökseni on multa/perliitti/ kevytsora- kasvupohjassa, jossa se tuli minulle. Tarkoitus olisi talven aikana laittaa kasvi isompaan ruukkuun ja samalla siirtää kasvi mullattomaan kasvupohjaan. Isommassa ruukussa kasvi pysyy paremmin pystyssä eikä kaatuile. Laitan juopolle kirjokohtalonköynnökselle seokseen 3/5 vettä pidättävää kookoskuitua ja 1/5 perliittiä ja 1/5 kevytsoraa. Kookosta laitan sekoitukseen aika paljon enemmän kuin yleensä kasveilleni, jotta kasvia ei tarvitse olla kesällä koko ajan kastelemassa. En löytänyt tietoa, pitääkö tämä kasvi happamasta vai emäksisestä kasvupohjasta. Päätin mennä siis neutraalilla Ph:lla ja jätin kasvupohjaa kevyesti happamoittavan kaarnan pois sekoituksesta.