Tämä ihastuttavan värinen kasvi (Chlorophytum orchidastrum Green Orange) hyppäsi ostoskärryyn Pirkkalan Bauhausissa. Itselläni ei mandariinililjasta ole aikaisempaa kokemusta, joten menin nettiin tutustumaan kasvin hoito-ohjeisiin. Koska kasvi on sukua rönsyliljalle, ennustin sen olevan helppohoitoinen. Netissä oli hieman ristiriitaista tietoa, jotkut kehuivat kasvia helposti hengissä pidettäväksi ja toiset hankalaksi.
Mandariinililja on kotoisin eteläisestä Afrikasta eikä se ole myrkyllinen. Kasvi voi kukkia keltaisin kukin.

Kasvilla on mandariininoranssit/ vaaleanpunaiset lehtivarret ja pitkän malliset, noin 5:n sentin levyiset, vaaleanvihreät lehdet. Kasvi onkin väreiltään mielestäni melko suloinen.
Mandariinililja varastoi juurimukuloihin vettä, joten se kestää hetkellistä kuivuutta yleensä hyvin. Kasvupohja kannattaakin päästää kevyesti kuivahtamaan kasteluiden välissä. Liikakastelu kellastuttaa lehdet ja janoisena kasvi riiputtaa lehtiään.

Kasvi joutui muutamaksi viikoksi karanteeniin keinovalon alle ja sen loppusijoituspaikka tulee olemaan itäikkunalla. Kasvi hyötyy talvella lisävalosta, mutta sen sanotaan pärjäävän talven myös ilman sitä. Runsaassa valossa kasvi kuitenkin kasvaa nopeammin ja tekee isompia lehtiä. Kesällä eteläikkuna on kasville liian kuuma paikka. Kesällä kasvi viihtyy myös ulkona, kunhan se ei saa liikaa keskipäivän aurinkoa.
Netissä sanottiin, että kasvi kestää melko hyvin kuivaakin huoneilmaa. Liian kuiva ilma voi kuitenkin saada lehtien kärjet ruskistumaan ja samoin voi käydä, jos kasvi on liian pitkään liian kuivassa kasvupohjassa. Myös patterin läheisyys voi saada lehdet ruskistumaan.
Ajattelin lannoittaa kasvia joka toisella kastelulla. Mikäli kasvi ei ole keinovalon alla, lannoitus lopetetaan talvikuukausiksi ja kastelua vähennetään.

Mandariinililjaa lisätään jakamalla. Omani jaoin neljään osaan ja laitoin jakopalat omiin purkkeihinsa. Kasvupohjaksi laitoin seoksen, jossa on vajaa puolet kookosta, kolmasosa perliittiä ja loput kaarnaa (orkideamulta) sekä hydrosoraa. Kasvilla oli paljon juurimukuloita juuristossa, joten uskon jakopalojen selviävän mullattomaan siirrosta hyvin.