Tämän mehikasvin suomenkielinen nimi on heleäpensasportulakka, mutta sitä kutsutaan usein vain pensasportulakaksi. Siitä käytetään myös nimeä Elephant Bush, sillä se on kotiseuduillaan Etelä-Afrikassa tärkeä ravinnon lähde norsuille. Kasvi on myrkytön ja sitä käytetään Afrikassa myös ruuanlaitossa. Sen maku on kuulemma hieman kirpeä, itse en ole kasvia vielä maistanut, sillä en tiedä, mitä kasvinsuojeluaineita siihen on viljelmillä käytetty. Lämpimillä seuduilla se on paljon käytetty kasvi puutarhoissa ja se on myös bonsai-harrastajien ja viherkasvi-intoilijoiden suosiossa. Kesäisin kasvi viihtyy myös meillä ulkona, sisään se kannattaa kantaa, kun yölämpö laskee alle 4°C.
Portulacaria afra Variegatalla on punertava, hieman pehmeä, mutta jäntevä varsi, josta kasvaa valko-viherkirjavia pieniä, pyöreitä ja paksuja lehtiä. Vanhemmiten varsi saattaa puutua. Varsinkin luonnonvaraisena se kukkii alkukesästä pienin mutta runsain pinkein kukin. Huonekasvina kukkiminen on harvinaisempaa. Luonnossa kasvi voi saada ajan kanssa metrejä korkeutta ja parisen metriä leveyttä.
Oma heleäpensasportulakkani on vielä hyvin pieni. Se voi kuitenkin viihtyessään kasvaa mehikasviksi melko nopeastikin isommaksi. Omallani tosin kasvua ei ole vielä näkynyt, mutta olen omistanut kasvin vasta muutaman viikon.
Tullessaan kasveja oli ruukussa kaksi. Erottelin kasvit omiin ruukkuihinsa. Molemmat versot olisi voinut laittaa myös samaan ruukkuun, mutta itse istutan yleensä kaikkia kasveja (Paitsi juoruja) vain yhden verson/ ruukku. Kasvupohjaksi laitoin Wurth imeytysraetta ja ruukuksi hengittävän saviruukun. Wurth imeytysrae on poltettua ja huokoista saviraetta, joka imee itseensä paljon vettä olematta kuitenkaan märkää. Käytän imeytysrae/saviruukku komboa lähes kaikilla mehikasveillani. Mikäli haluaisin käyttää multaa, valitsisin kaktusmullan, johon sekoittaisin hieman kevytsoraa.
Kasteluiden välissä kasvupohja kannattaa päästää kauttaaltaan kuivahtamaan. Liian kauan kasvupohjaa ei kuitenkaan kannata pitää rutikuivana tai kasvi alkaa rypistää lehtiään. Kasvi kuitenkin selviää paremmin pienestä kuivuudesta kuin jatkuvasta märkyydestä. Tämä kasvi kannattaa aina istuttaa ruukkuun, jonka pohjassa on reikä. Tosin suosittelen sitä ihan kaikille kasveille, mutta erityisen tärkeää se on mehikasveille, jotta liika vesi pääsee pois ruukusta. Näin juuret eivät mätäne niin helposti.
Omalleni annan lannoitetta nyt keskikesällä noin joka toisella kastelulla. Keväällä ja syksyllä riittää lannoite joka kolmannella kastelulla ja keskitalvella lannoitteen voi jättää kokonaan pois, ellei kasvi ole kasvivalon alla. Myös kastelua vähennetään talvisin.
Kasvia voi lisätä pistokkaista, jotka juurtuvat kuulemma nopeasti, itselläni tästä ei vielä ole kokemusta. Kasvin saa leikkaamalla myös usein haaroittumaan, ettei se kasvata vain yhtä pitkää versoa.