Värinokkosen virallinen nimitys on isokirjopeippi ja kasvitieteellinen nimi Coleus scutellarioides. Värinokkosia on jalostettu todella monen värisiä ja tämä lajike on kelta-vihreälehtinen. Värinokkosen lehdet ovat rennot ja suurimmillaan noin puolikkaan kämmenen kokoiset. Viihtyessään kasvi on nopeakasvuinen.
Sain tämän kasvin pistokkaan pari kuukautta sitten Huonekasviseuran kasvitreffeiltä vaihdokkina toiseen pistokkaaseen. Pistokas juurtui nopeasti ihan vesilasissa. Kun värinokkosesta ottaa pistokkaan, kannattaa siitä poistaa lehtiä reilulla kädellä ja jättää vain ylin lehtipari paikoilleen. Näin pistokas ei lörpähdä niin helposti.
Värinokkosessa on paljon lehtiä, joten se haihduttaakin melko paljon vettä. Kasvia saa kastella usein, varsinkin kesällä, jos kasvi on runsaassa valossa. Kasvupohja ei saisi päästä kuivumaan liian pitkäksi aikaa tai värinokkonen alkaa riiputtaa lehtiään ja latvojaan. Jos tilanteen huomaa ajoissa, kasvi yleensä nousee takaisin ryhtiin, kunhan saa vettä.
Laitoin pistokkaalle kasvupohjaksi seoksen, johon tuli vajaa 2/3 kookosta ja reilu 1/3 perliittiä ja hydrosoraa sekä pikkuisen kaarnaa. Laitoin kookosta enemmän kuin yleensä kasveilleni, juurikin värinokkosen kovan vedentarpeen takia. Kookos pidättää vettä, joten kasvupohja imaisee enemmän kosteutta itseensä, kuin seokseni yleensä. Näin värinokkosta ei tarvitse olla koko ajan kastelemassa. Kookoksen tilalta olisi voinut käyttää myös turpeetonta viherkasvimultaa. Senkin joukkoon kannattaa laittaa jonkin verran jotain kuohkeuttajaa, kuten kevytsoraa ja/tai perliittiä. Kaarna happamoittaa hieman kasvualustaa, mikä on värinokkoselle hyvä juttu.
Värinokkonen tarvitsee todella paljon valoa. Sille paras paikka on eteläikkuna, kunhan sen totuttaa keväällä auringon paahteeseen pikkuhiljaa. Se viihtyy kesän loistavasti myös ulkona. Talvella kasvi hyötyy todellakin lisävalosta. Valossa pitäisi olla tarpeeksi tehoja, oma Fairway Yellow on 50W led-polttimon alla, tosin ei aivan kiinni lampussa. Liian pimeässä kasvava värinokkonen on hentovartinen ja väriltään valju. Tässä keltaisessa lajikkeessa valottomuus ei näy niin pahasti, kuin punaisen sävyisissä värinokkosissa. Mikäli tälle kasville ei pysty järjestämään talvella lisävaloa, kannattaa se laittaa asunnon valoisampaan kohtaan ja ottaa siitä pistokkaita alkutalvesta. Mikäli emokasvi talven aikana ränsistyy liiaksi tai kuolee, kasvin elämä jatkuu pistokkaista, jotka voi istuttaa lopputalvesta/alkukeväästä. Emokasvin voi myös leikata alas helmikuussa, mikäli se on mennyt rumaksi.
Tätäkin värinokkosta aion latvoa melko tiheään, jotta kasvi kasvaa pensasmaisemmaksi. Tämä yleensä haarautuu leikkaamisen jälkeen. Ensimmäinen latvonta on ajankohtainen aika lailla nyt, kun pistokas on kotiutunut hyvin ruukkuunsa ja lähtenyt kasvuun. Kun kasvu alkaa, on aika alkaa myös lannoittaa pienokaista. Koska kasvi on keinovalon alla, lannoitan sitä myös talvella. Ilman lisävaloa lannoittaminen kannattaa unohtaa marraskuun lopusta helmikuun alkuun. Keskikesällä lannoitetta voi antaa joka kastelulla, keväällä ja syksyllä joka toisella.